keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lämmin syksy ja lapsen kasvatusmietteitä

Syksy jatkunut lämpimänä, joten puutarhassakin vielä vihertää ja kukoistaa hetken.

Kärhöt 'Ville de Lyon' ja sinivalkoinen 'ex Betina'






Tiukukukka




Ruusut 'Bad Birnbach', 'Peace', 'Fairy' ja 'Aspirin'



Ruukkuasukkina pyramidin muotoinen krysanteemi.



               Tiikerinlilja 'Sweet Surrender'




Syyssipulit sain istuteltua maahan.



Meidän kuopukselle annoin oman nurkkauksen kokeilla/luoda japanilaistyylisen alueen. Aika kiva siitä tulikin. Kiviä sammaloitettiin aluksi piimä-sammalsilppuseoksella. 





On jotensakin mukavaa, kun huomaa jälkipolvessa rakkauden luontoon ja kasvimaailmaan, uskon sen olevan perintöä jo edesmenneeltä isältäni (k.v.2000), joka oli melkoinen luonnossasamoilija ja omasi taitavan suunnistusvaiston. Ehti opettaa pojillemme maastossa kulkemista ja luonnon kunnioittamista ennen poisnukkumistaan. Juuri yhtenä päivänä pojat intoutuivat muistelemaan papan kanssa metsälammelle tehtyä onkimatkaa eväineen ja kommelluksineen. Isälläni oli muutoinkin kunnioitettavan raittiit elämänarvot, rohkea ja sisukas mies, jonka huumori oli niin, niin hauskaa, kun sille päälle sattui.

Eipä sen puoleen, kyllä meillä nauretaan ja pelleillään edelleen perheen kesken, se oli yksi parhaimmista isäni jättämistä perinnöistä. Pojathan ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelevät ammateissaan, vanhin muutti kotoa jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kuopus vielä tosin odottelee hetken, että tyttöystävänsä valmistuu ammattiinsa myös. Niin se aika rientää ja elämä on jatkunut ihan kivasti ruuhkavuosien jälkeen. Aluksi oli haikeutta, kuinka nopeasti heidän lapsuusaikansa meni ohitse. Koin henkilökohtaisesti niin upeana aikana lasten syntymän ihmeen ja heidän persooniinsa tutustumisen sekä kunnian olla heidän vanhempansa. Innolla olimme tukemassa heidän siivilleen nousemista ja kannustimme, kuten edelleenkin teemme, monissa harrasteissaankin.

Kyllähän minun sukupolveni saattelee lapsensa maailmalle hiukan hellemmin  käsin, kuin aikaisempi sodanjälkeinen, monasti tunnelukkoinenkin, sukupolvi teki, joille lapset/vanhemmuus saattoivat olla vain velvollisuus. Jälkipolvi saateltiin mahdollisimman nopeasti ruokakunnasta omilleen, kun oli niin tiukkaa. Se oli yhdenlaista kasvatuksen realismia, mutta onneksi nyt ollaan jo paljon edetty tunnekylmyyden ajoista ja suhde lapsiin rakentuu aivan toisin eväin.

Toivon, että letkeät, leppoisat ja avoimet välit säilyisivät aikuisten lastemme kanssa hamaan tulevaisuuteen ja pojilla olisi jatkossa keskenäänkin hyvät ja välittävät välit. Tämä on ollut meidän perheen peruskasvatusperiaate.

Teille pojille tällaisia terkkuja, kun tänne kurkkaatte;
** olette niin, niin rakkaita!**

Äiti ja vähän iskäkin täällä hempeilee.

teddies-0024.gif von 123gif.de


Tässä tulikin kaikenlaista tarinaa ja yllättäen hypetystä myös isän/papan muistolle.

Lämmintä syyskuun loppua toivotellen
Nina

torstai 4. syyskuuta 2014

Ahvenkoskella ja Strömforsin Ruukissa

Viime viikonvaihteessa oli Loviisassa jälleen Wanhojen talojen -päivät, 
mutta ei käväisty ihan Loviisassa asti, vaan tällä kertaa pyörähdettiin Ahvenkoskella Eijan torpalla.




Samallahan tuli tietysti  kierreltyä Eija's Gardenin ideapuutarhakin.





Oli kiva, kun Kertunkin sai ottaa kierrokselle mukaan. 
Tässä seurataan kanatarhan touhuja.


 Myös Strömforsin ruukissa vierailtiin, kun oli matkan varrella.






Omasta puutarhasta laitan vielä muutaman syyskuisen kuvan.


Lilja 'Faith'


Jaloruusu 'Peace'


Lilja 'Dimension'



Lempeää alkanutta syyskuuta!

Nina