Minulla on jo jonkin aikaa lojunut tämä nukkepahanen kädet irtonaisina ilman, että saisin aikaiseksi parannella sen. Nyt vihdoin sain tämän asian sitten tehtyä. Ja aivan pikkuhommahan se oli. Kyseessä on minun ensimmäinen nukkeni eli ikää sillä on jo pitkälti reilut 40 vuotta. Nuken nimi on Tuula. Kovia on Tuula kokenut matkansa varrella, kuten omistajansakin. Siltä ovat hiukset osittain pudonneet ja lyhentyneet alun riipparullakiehkuroista ja ripset ovat myös kadonneet. Leikin tiimellyksessä Tuulalta ovat kuluneet ensimmäiset 30 vuotta, ensin minun hoivassa, sitten siskoni ja kun äitini toimi aikoinaan perhepäivähoitajana, hoitolapset sitä riepottelivat ulkoleikeissään ja välillä uskon, että ihan nätisti hoivatenkin.
Kunnes sitten lopulta pelastin Tuulan kotiini "eläkepäivilleen".
Huulet ehostin kynsilakalla ja muutoinkin kylvetin koko nuken. Vaatteet olin varannut sille myös aikoja sitten eli olin löytänyt kätköistäni minulle vauvana kuuluneen kietaisupaidan pitsikauluksella ja vanhasta tyynyliinasta ompelin essun. Muutoin sininen vaate on nuorimman poikani juhlava potkupuku, joka käy ihan hyvin näin tyttönukellekin, jolla on siniset silmät.
Huulet ehostin kynsilakalla ja muutoinkin kylvetin koko nuken. Vaatteet olin varannut sille myös aikoja sitten eli olin löytänyt kätköistäni minulle vauvana kuuluneen kietaisupaidan pitsikauluksella ja vanhasta tyynyliinasta ompelin essun. Muutoin sininen vaate on nuorimman poikani juhlava potkupuku, joka käy ihan hyvin näin tyttönukellekin, jolla on siniset silmät.
Kuvasta näkyy, miten Tuula on "syönyt" peukkunsa.
Tässä on Tuula tänäpäivänä niin hyvin kunnostettuna, kuin sen itse osasin ja etsii nyt paikkaansa kodissani. En oikein vielä tiedä, missä sitä alkaisin pitämään, mutta eiköpähän se jonkun paikan vielä löydä ja jos elämä niin suo, niin lapsenlapset voivat sitä vielä hoivata joskus.
22 kommenttia:
Tervetuloa Uuteen elämään Tuula!
Hyvän lääkärin olet saanut hoitamaan vaivojasi.
Ihana Tuula! Kovia olet kokenut, mutta nyt on hyvä! ;)
Onpas Tuulasta eläkepäivinä muotoutunut sievä neito!! Itselläni Tuulan ikätoveri Lotta nimeltään viettää vanhoja päiviään tyttäreni leikeissä. Ehkäpä hänkin jonain päivänä saa rauhoittua eläkepäiviään viettämään rauhallisemmissa merkeissä!
Mukava aloittaa eläkepäivät, noin somana:)
Yhdyn edellisiin eli kovin somana hän saapi aloittaa eläkepäivänsä! :)
Kylläpä Tuulasta tulikin sievä! Eikä uskoisi ikäisekseen. Minulla ei ole yhtään nukkea säilynyt lapsuudesta, nukenvaunut kyllä.
Ihanaa, kiitos paljon kauniista sanoistanne;
Kaisa, Marja-Leena, Tinttarus, Piitis, Marge ja Olivieno!:)
Tuli niin lämmin olo niitä lukiessani.
Tuulan kanssa ollaan sellaisia ikäneitoja ja elämä kolhuineen saa jo hiukka näkyäkin.
Kaunis tuli Tuulasta hoitokuurin saatuaan vielä eläkepäivilläkin ja lapsuusmuistot kultaavat kaikki kolhut. Kelpaa nukkeneidin nyt näpöttää vaikka koristeenakin.:)
Kauniiksi olet Tuulan laittanut. Ei uskoisi, että on jo eläkeiässä.
Täälläkin nukkejuttua! Ihana Tuula! Näinköhän meijän tyttöjen nuket saavat elää noin pitkän ja leikintäyttämän elämän... Toivottavasti! :)
Hauska kuvaus nuken kunnostuksesta - täällä on hymy korvissa, kun luen Tuulan elämästä! Hienoa, kun on joku muisto omasta lapsuudesta!
Minä en kestä, miten ihana tuo kokoon paijattu ja hoivattu Tuula on! Tässä kirjoituksessa on jotain kauhean liikuttavaa!
Kiitos vierailustasi, itse yritin tänne eilen, mutta en saanut kuviasi näkyviin, ainoastaan olisin voinut kommentoida:))
Onpa sinulla kaunis aarre kertakaikkiaan säilynyt...tuo peukku juttu on mainio...
ja taas jälleen kerran en voi muuta kun ylistää sinun taitojasi jokaisessa asiassa...kuinka onnelliseksi hän tulikaan.
Pitkää ikää sekä sanoinkuvaamatonta rakkautta ja monin kerroin iloa hän vielä antakoon...
Tulipa Tuulasta sievä. Tosi mukava postaus:)
T. Sussi
Selma, Lennu, Pikku-Pihlaja, Fru Skrot, Katilein, Sirkka, Sussi;
Olen aivan liikuttunut kommenteistanne. Kiitos kovasti!:)
Yllättävästi tämä muotoutuikin tavallaan myös niin henkilökohtaiseksi asiaksi, että senkin vuoksi tuntuu hyvältä lämpimien kommenttienne vastaanotto.
Nukke on tosiaan osa historiaani.
Minäkin vielä liityn ihastelijoiden joukkoon. On mahtavaa, että tuollaiset vanhat esineet heräävät uudestaan henkiin ja kukoistavat, kun joku niitä tarpeeksi arvostaa ja vaalii. Etenkin kun niihin liittyy niin paljon muistoja. Ehostus on onnistunut kyllä hienosti.
Hieno neiti vai tyttökö Tuulasta sukeutui. Mulla olis kanssa nuorimman, nyt jo aikuisen tytön nukke korjausta vailla. On kangasvatalo,joka pitäs vaihtaa ja kaikkea muuta, on niin suuritöinen, että en tiedä onnistunko. Kiitos muuten vielä kerran niistä munakennoruusujen ohjeista. Olen kertonut myöskin eteenpäin T Riitta blogiton
=) Minulla on tallessa synnytyslaitokselle tullut nalleni sekin samaa ikäluokkaa=)) Se on varmaan tunnepitoisin esineeni..Terkkuja Tuulalle Heikiltä=))
Oletpa saanut tosi hienosti laitettua Tuulan kuntoon, paljon hienompi kuin uusi, kaupasta ostettu, sekä tietenkin tunnearvoltaan mittaamaton.:)
Kiitokset kauniista sanoistanne;
Miia, Riitta, Mimmuli ja Deborah.
Sananne lämmittävät mieltäni.
Kyllähän esineisiin ja tavaroihin, jotka ovat liittyneet elämäämme lapsesta asti, kuuluu todella paljon tunnearvoa. Vaikka koko nukke ei oikein tunnu istuvan sisutukseen, niin silti sitä ei vain voi antaa poiskaan.
Entisajan nuket ovat lisäksi paljon persoonallisempia kuin tämän päivän nuket.
Tuulalla on ollut asiansa osaava tohtori apuna, niin kauniisti hän jatkaa vanhenemista:)
Minulla on tallessa anopin aarteiden joukosta löytynyt n. 100 v. vanha nukke, joka olisi myös tohtoroinnin tarpeessa. Minä en osaa tehdä sille mitään. Se on valmistettu materiaalista jota en edes tunnista ja "iho" rapisee jos sitä vähänkin liikuttaa, se on myös hyvin kärsineen näköinen muutenkin...no, onhan sillä ollut pitkä elämä:)
Vanhat nuket ovat valloittavia!
Mimosamamma;
Muistaakseni pääkaupunkiseudulla on ihan oikea nukketohtorin vastaanotto eli paikka, jossa kunnostetaan vanhoja arvokkaita nukkeja. Ja sinun nukkesi aivan varmasti on arvokas.
Vanhoissa nukeissa on jokin taika.
Lähetä kommentti