perjantai 6. marraskuuta 2009

Meidän koira

Marraskuuta kuljetaan ja päätinkin tehdä postauksen meidän koirulista, kun sattuu olemaan marraskuuntyttö silkkiterriereiden silkkikalenterissa.
Kuvassa Gerbera on noin 8 viikkoinen.


Tumma "rotweiler-väritys" on kaikilla silkkiterrieripennuilla alkuunsa ja sitten, kun turkki alkaa kasvamaan, tumma väritys kasvaa pikkuhiljaa pois.
Näissä seuraavissa kuvissa näkyy reilun puolen vuoden ikäisenä, miten tumma väri siirtyy kasvaessaan alemmaksi jääden latvoja koristamaan.


Tällä rodulla ei ole ollenkaan varsinaista turkinvaihtoa/-lähtöä. Karvaa ei siis lähde, muuta kuin harjatessa takuista. Silloin tällöin leikkelen ja siistin, ettei turkki pääse maata laahaamaan. Me ei olla niin tarkkoja turkin pituudesta, kun emme käy näyttelyissä.
Tottelevaisuus koulutuksessa olemme sen sijaan käyneet ja suorastaan erinomaisesti Gerbera on kaikkea oppinut. On oikein kuulias ja helppo.


Gerbera täyttää parin kuukauden päästä 2 vuotta. Olemme erittäin tyytyväisiä rotuun, joka on älykäs, pirteä ja vastavuoroinen. Koiria minulla on ollut aina, lukuunottamatta aikaa, kun lapset olivat pieniä. On ollut noutajaa, landseeria, munsterin seisojaa ja afgaaneita.

Kuva-arvoitus.
Löydätkö seuraavasta kuvasta koiran? ;)
Eli melko hyvin väritykseltään maastoutuu syksyiseen luontoon, jossa tykkää kovasti nuuhkia kaikkea mahdollista.


Siinäpä tarinaa lemmikistämme, josta on muodostunut tosi tärkeä perheenjäsen.

Ja sitten toivottelenkin kaikille isille...


Kiva on, kun saatiin pieni lumikerroskin valaisemaan hämärää marraskuuta :)

21 kommenttia:

Korpikuja kirjoitti...

Ihana tuo teidän koira.
Voi tykkään niin noista terriereitä.
Tiina

selma kirjoitti...

Niin on, aivan ihana koira ja mikä kiva uutinen, että siitä kaunokaisesta ei lähde karvaakaan turhan paljoa. Meilläkin on ollut jos jonkinlaista metsästyskoiraa; beagleja, ajokoria, mäyräkoirakin ja pystykorvaa, mutta tällä hetkellä on yritetty pärjätä iman mitään koiraa :)Saa nähdä kuinka kauan ;) Tuollaisen kyllä voisin ottaaa..Niin ja kiva isänpäiväkorttikin esittelyssä. Tuonmallista korttiapa ei täällä korttimaailmaassa ole vielä näkynytkään :)

Eija kirjoitti...

Miten voi ollakkin noin ihana Gerbera. Onkos hällä lempinimeä?
Meitin haukuista kyl lähtee karva sitten ihan mahdottomasti kun sen aika tulee, ja kyllä niitä karvoja aina löytyy muulloinkin jokapaikasta.

Nina kirjoitti...

Tiina;
Kiva, kun piipahdit! Terriereissä on paljon mukavia piirteitä.

Selma;
Mukava kuulla, että olet koiraihminen. Koirasta on paljon seuraa.
Kiva, että pidit kortistani, väkersin sen ihan ite :))
Sinä se varsinainen korttitaituri oletkin, niin kauniita kortteja käsistäsi syntyy.

Eija;
Gerberaa kutsumme Kertuksi.
On ollut tosi kiva löytää rotu, josta ei sitä karvaa tipu. Silkin turkki tosiaan vaan kasvaa pituutta.

Sirkka kirjoitti...

Voi suloisuutta huudahdin leveän hymyni kera! Aivan ihana pikkuinen Gerbera! Kerttusein!
Kerroit maastoutuvan syksyiseen luontoon..aivan, samoin käy nyt Rosan kanssa talviseen luontoon..
lumipallona luokseni pomppii....
Rosastakaan ei lähde yhtään karvaa ainoastaan kammatessa hiukan ja ei ole pohjavillaakaan.

Kiitos ihanista kuvistasi ja oikein kauniita ja leppoisia lumisia päiviä ulkoilun merkeissä!

Arja kirjoitti...

Voi mikä söpöläinen :-)Mukavaa viikonloppua !

Nina kirjoitti...

Kiitos Sirkka ja Arja!:)

Mukavaa viikonloppua!

päivi kirjoitti...

"leevi-velipoika"
lähettää terkut teille täältä pohjoisesta:)
kovasti on koirasi kasvanut, näimme hänet usein pentuna kasvattajalla:)
silkit ovat maailman ihanin rotu, leevimme on kiltti ja suloinen koira, oikea mamman mussukka!
mukavaa syksyn jatkoa ihana koirasi kanssa...
lämpimin terkuin päivi ja leevi

Pajupirtti kirjoitti...

Kiitos Nina tästä päivästä. Oli ilo tavata livenä.Aikaa vaan olisi saanut olla enemmän.Vielä me kerran....repästään.
Gerberalle rapsutuksia. Iloista iskänpäivää.
kaisa

TeSa kirjoitti...

Ihana hauveli. Pentukuva oli vallan söpö.
Mukavaa viikonloppua sinulle.

Huset på landet kirjoitti...

Kuinka söpö ja ihanaa, tulee melkein koirakuumetta tässä ;).
Kiva, että olet mukana arvonnassa blogissani ja mukavaa viikonloppua!

Sussi kirjoitti...

Suloinen Gerbera!

Enpä tiennyt tuota karvajuttua. Omasta haukusta lähti aikoinaan karvanlähtoaikaan valtavasti karvaa ja sitä tahtoi olla joka paikassa:)

Nina kirjoitti...

Päivi;
Kiitos velipoika-Leeville ja sinulle terkuista! Kiva kuulla teistä.
Silkit ovat aivan herttaisia koiria.
Terkkuja sinne pohjoiseen!:)

Pajupirtti;
Kiitos sinulle Kaisa!
Mukavan tapahtuman olette järjestäneet! Oli tosi mukava tavata.

Tesa;
Kiitos kommentistasi!:)
Koiranpennut ovat niin suloisia. Gerbera, kun on pienikokoista rotua, niin aina tuntuu pennulta :)

Huset på landet;
Kiva, kun piipahdit ja kiitos kommentistasi!:)

Sussi;
Tosiaan vaikka tässä rodussa silkkistakarvaa riittää, niin se ei tippuile missääsn vaiheessa.

****

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille kaikille!:)

piitis kirjoitti...

Ihastuttava Gerbera!!
Kiitos Gerberan esittelystä, oli ilo tutustua:))

Mukavaa alkavaa viikkoa!!
^_^Piitis

PRINSESSATRIO kirjoitti...

Vitsi miten ihana nimi koiralle! Mua hymyilytti koko ajan kun luin postauksen..

Marge kirjoitti...

Gerbera(ihana nimi)on oikea nappisilmä:) Kyllä on suloinen ja hän näyttääkin niin älykkäältä;)
Kauniita kuvia rakkaasta lemmikistänne ja tuo kalenteri on ihana juttu!:)
Onnittelut jo etukäteen Gerberalle tulevan 2-vuotissyntymäpäivän johdosta rapsutuksen kera!:)

Nina kirjoitti...

Kiitos mukavista kommenteistanne;
Piitis, Prinsessatrio ja Marge!:)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Marja-Leena kirjoitti...

Oi ihana Gerbera. Niin on tuo ensimmäinen kuva kuin meidän Katiesta! Ihania nämä pienet terrierit, niin viisaita ja 'iso sydän' pienessä koirassa. Lähetän rapsutuksia Gerberalle! ;))

Nina kirjoitti...

Marja-Leena;
Rapsutukset menevät perille :)

Anonyymi kirjoitti...

Suloinen Gerbera,

jonka kuvasta saan aina mieleeni oman kultani yorkhirenterrieri Nanan, joka nukkui pois luotamme lähes kaksi vuotta sitten. Nämä kaksi rotua kun muistuttavat niin kovasti toisiaan. Terhakoita rotuja molemmat ja niin fiksuja.

Ja jonain kauniina päivänä meidänkin perheeseen otetaan uusi/uusia karvatassuja, mutta siihen saakka joutuu vain haikeudella muistelemaan yhteistä matkaa.

Marika kirjoitti...

Mulla on ilmeisestikin hyvin harjaantunut koirasilmä, kun samantien havaitsin koiruliini keimaleimassa kuvassa :) Kai sitä silmä harjaantuu kun kotona temmeltää kolme koiraa, hihih.. :)

Kaunis teidän hauveli!