Ensimmäiset tortut ja piparit ja ensilumikin

Tämän talven ensimmäiset joulupiparit ja -tortut on paistettu.

Hyvin ne näyttävät aina tekevän kauppansa. Itse en ole kovastikaan torttujen perään, mutta nuoriväkemme niistä tykkää.

Oli niin hauska tuoksio nuortemme kanssa viikonloppuna ja tuli samalla talkoiltua uusi ulko-ovi torppaamme. Siitä en vielä kuvaa napannut, mutta nyt pysyy lämpö paremmin tallessa.

Virallinen ensilumi satoi viikonvaihteessa. Olin kuuntelemassa kirkossa 'Tea's half acoustic' bändin gospel-tuokiota, kun sade alkoi ja ihana oli katsoa kirkon ikkunoista lumen tupruttelua. Tuli niin jouluinen olo.

Lienevätkö harakan jäljet lumessa, niitä kun tässä ympäristössä pyörii useita.

Joulukorttipajakin jo käynnissä ja jotakin olen saanut ihan valmiiksi asti.

Nii-in, joulu jo mielessä ja rekvisiittakin sen mukaista.

Tätä Petteriä olen tainnut jo aiemminkin kuvata, mutta menköön taas...

Amaryllis 'Mambon' vuoro olla kukassa.

Kaikkiaan 8 kukkaa availi tuo komistus!

Lempeää marraskuun viimeistä viikkoa!

Nina

Marraskuun shoppailut

Marraskuu puolivälissä, kyllä aika tuntuu taas juoksevan.

Pyhäinpäivänä oli kylätoimikuntamme perinteinen soihtumarssi ja yllästysnumerona ilotulitus.

Isänpäiväkin jo hupsahti ohitse. Miehen vuorotyö rajoittaa aina näitä perhejuhlia, mutta ihan hyvin ehdittiin kakut maistella ja onnittelulaulu kiekaista.

Viikon alussa pyörähdettiin kahden ystävättäreni kanssa shoppailukierroksella Vääksyssä. (Kuvat suurenevat 'klikkaamalla.)

Ensiksi suuntasimme sisustuskahvila 'Kardemummaan'




Ja sitten lähes elämykselliseen 'Lauran-kauppaan'







Jotainhan sitä taas reppuun tarttui, vaikken mitään erityistä lähtenyt etsimään.

Tärkeintä ja hauskinta oli vaihtaa kamujen kesken kuulumiset hyvän ruoan ja kahvikupin ääressä.

Tänään pyörähdin vielä katsastamassa olisiko loppusyksyn alelaareissa kiinnostavia kukkasipuleita ja olihan niitä. Huomenissa istuttelen ne maahan, 

Piha on rapsuteltu ja arimmat kasvit peitelty, joten puolestani talvi saa tulla.

Amaryllis ''Apple Blossom' kukassa.

Tunnelmallisia marraskuun päiviä kaikille!

Nina

Pihalta sisätiloihin

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa ja virallista talviaikaa!

Pakkasten jälkeen onkin jälleen ihan kelpo plussakelit.

Puutarhassa vielä jotakin rapsuteltavaa, vaikka olenkin jo siirtymässä sisätiloihin ja tietty hiukan stailailemaan hiukan kesän aikana hunningolle jäänyttä huushollia.

Keittiöstä poistin vanhan polkusingerini ja tilalle siirsin apteekkarinlipaston ja oli mielestäni ihan onnistunut lopputulos.

Olotilan ruokailu/kahvittelu pöytä sai pitkästä aikaa uuden kuosin, kun löysin kivan kankaan, josta ompelin liinan.

Pihapaviljonkiin tein havupallon jo  kohta kuukausi sitten, syksyn myrskyissä kaatuneen kuusen latvaoksista, muutama käpyinenkin oksa pääsi mukaan ja pian pujottelen siihen tuikut.

Enkelinpasuuna kukkii vielä, mutta alkaa jo näyttää siltä, että on siirtymässä talvihorrokseensa ja varaston puolelle. Ihanasta tuoksuu iltaisin ja öisin kevyesti sitruunaisen kukkaiselle vierashuoneessa.

Olen pitänyt sitä pakkasten tultua sisällä ja jos keli sallii, niin kuistilla.

Pian ollaankin marraskuussa ja enää reilut 50 yötä jouluun! 

Enkä aio hössätä sen asian takia suuremmin. 

Nina

Syksyistä luontoa

Hurrh, nyt on maan pinta jäässä eli ensimmäinen kunnon pakkasyö takana.

Juuri ja juuri ehti kukkaan ruusu 'Rhapsody in Blue'. No ensi kesänä uusiksi. Yllätti tekemällä vielä näin loppukaudesta uudet nuput.

Tämä viikko vierähtänyt äitini luona keittiön 'tuunauksessa' ja vielä osa maalatuista kaapin ovista laittamatta paikoilleen. Vaikka äidillä jo ikää onkin, niin tykkää asua omakotitalossaan ja mikä ettei, kyllähän kaunis puutarhaympäristö on virikkeellinen ja kunto on onneksi hyvä, että jaksaa rapsutella pihalla ja huolehtia kodinhoidosta. Apua ei pahemmin pyytele.

Äiti täyttikin äskettäin vuosia, joten voinen ojentaa ajtuksissani tuon ruusuni hänelle, osin kiitokseksikin, kun oli aina avosylin ottamassa poikiamme hoitoon, jos tarvitsi, vieläpä oman päivätyönsä; lasten parissa, lisäksi. Onneksi oli tämmöinen mummila olemassa. Kuopuksemme muisteli hymyhuulillaan, miten mummin kanssa menivät silloin tällöin 'Rölli'-metsän kautta kylän kotileipomosta ostamaan munkkipossuja.

Koristevaahtera 'Atropurpureumin' iloista punaista.

Jo hiukan talvimielessä asettelin poron takametsän rajan penkille.

Tänään pyörähdettiin koirulin kanssa takametsässä kuvailemassa syksyä.

Kirpakkaa on keli, 

mutta kiva on alkaa syksyn reippailut raikkaassa säässä.

Nina

Muuttolintuja ja lokakuun kukkia

Ensiksi kiitokset edelliseen postaukseen kommentin jättäneille! Harvoin täällä blogissani sen suurempia filosofointejani kirjoittelen, vaikka mielelläni sitä teenkin live-elämässäni ja paljon ajatuksia vaihdetaan ihan poikain keskenkin, kun on avoimet välit ja helppo jutella aiheesta kuin aiheesta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen upea kirja Pienistä pojista kunnon miehiä oli aikoinaan ja edelleenkin, kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani tässä poikavoittoisessa perheessämme. Sinkkonen muistuttaa myös 'Hellikää lapsianne' ---  

Lokakuu.

Syksy on tullut kylmine öineen. Lehtiä varisee puista. En ole oikein koskaan ollut syksyihminen, mutta  pianhan tunnelma muuttuu, kun alamme valmistautua jouluun ja siitä vain hetki, niin jo vain  on kevät mielessä. Vanhemmiten vuodenajat vahtuvat aina vain nopeammin, mikähän siihen lienee syynä.. 

Sienessä emme kunnolla ehtineet ennen pakkasöitä käydä, mutta mökin ympäristöstä löytyy aina sen verran tatteja, että piirakan voi pyöräyttää. Pohjataikinassa mm. perunahiutaleita makua antamassa ja sienien kumppaneina tällä kertaa kalamata oliiveja.

Käväistiin miehen kanssa piristysretkellä Lahdessa ja moikattiin mm. hiihtäjälegenda Juha Mietoa, joka oli yhdessä tapahtumassa vauhdittamassa markkinahumua. Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin alesta ihanan runkoon vartetun sireenin 'Moskovan kaunotar' ja koristekirsikka 'Brilliantin'.

Oikeastaan täytyy tunnustaa, että mies niiden ostoon tällä kertaa yllytti, alkaakohan hänessä elää myös tämä hortonomian wonderland?!

Kotiinpäin ajaessa pysähdyimme ihastelemaan yhdellä peltoaukeamalla valtavia hanhi- ja joutsenparvia.

Kanervat on jo syksyn silmänilona kuistilla.

Vaikka vielä löytyy kukkijaa puutarhassakin, kuten tämän ihan itse siemenestä kasvattamani 'Koreankärhön' ensimmäiset  kukat, kyllä näitä on odotettu!

Ja syysahramit.

Syksyn iloja toivotellen

Nina

Lämmin syksy ja lapsen kasvatusmietteitä

Syksy jatkunut lämpimänä, joten puutarhassakin vielä vihertää ja kukoistaa hetken.

Kärhöt 'Ville de Lyon' ja sinivalkoinen 'ex Betina'

Tiukukukka

Ruusut 'Bad Birnbach', 'Peace', 'Fairy' ja 'Aspirin'

Ruukkuasukkina pyramidin muotoinen krysanteemi.

               Tiikerinlilja 'Sweet Surrender'

Syyssipulit sain istuteltua maahan.

Meidän kuopukselle annoin oman nurkkauksen kokeilla/luoda japanilaistyylisen alueen. Aika kiva siitä tulikin. Kiviä sammaloitettiin aluksi piimä-sammalsilppuseoksella. 

On jotensakin mukavaa, kun huomaa jälkipolvessa rakkauden luontoon ja kasvimaailmaan, uskon sen olevan perintöä jo edesmenneeltä isältäni (k.v.2000), joka oli melkoinen luonnossasamoilija ja omasi taitavan suunnistusvaiston. Ehti opettaa pojillemme maastossa kulkemista ja luonnon kunnioittamista ennen poisnukkumistaan. Juuri yhtenä päivänä pojat intoutuivat muistelemaan papan kanssa metsälammelle tehtyä onkimatkaa eväineen ja kommelluksineen. Isälläni oli muutoinkin kunnioitettavan raittiit elämänarvot, rohkea ja sisukas mies, jonka huumori oli niin, niin hauskaa, kun sille päälle sattui.

Eipä sen puoleen, kyllä meillä nauretaan ja pelleillään edelleen perheen kesken, se oli yksi parhaimmista isäni jättämistä perinnöistä. Pojathan ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelevät ammateissaan, vanhin muutti kotoa jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kuopus vielä tosin odottelee hetken, että tyttöystävänsä valmistuu ammattiinsa myös. Niin se aika rientää ja elämä on jatkunut ihan kivasti ruuhkavuosien jälkeen. Aluksi oli haikeutta, kuinka nopeasti heidän lapsuusaikansa meni ohitse. Koin henkilökohtaisesti niin upeana aikana lasten syntymän ihmeen ja heidän persooniinsa tutustumisen sekä kunnian olla heidän vanhempansa. Innolla olimme tukemassa heidän siivilleen nousemista ja kannustimme, kuten edelleenkin teemme, monissa harrasteissaankin.

Kyllähän minun sukupolveni saattelee lapsensa maailmalle hiukan hellemmin  käsin, kuin aikaisempi sodanjälkeinen, monasti tunnelukkoinenkin, sukupolvi teki, joille lapset/vanhemmuus saattoivat olla vain velvollisuus. Jälkipolvi saateltiin mahdollisimman nopeasti ruokakunnasta omilleen, kun oli niin tiukkaa. Se oli yhdenlaista kasvatuksen realismia, mutta onneksi nyt ollaan jo paljon edetty tunnekylmyyden ajoista ja suhde lapsiin rakentuu aivan toisin eväin.

Toivon, että letkeät, leppoisat ja avoimet välit säilyisivät aikuisten lastemme kanssa hamaan tulevaisuuteen ja pojilla olisi jatkossa keskenäänkin hyvät ja välittävät välit. Tämä on ollut meidän perheen peruskasvatusperiaate.

Teille pojille tällaisia terkkuja, kun tänne kurkkaatte;
** olette niin, niin rakkaita!**

Äiti ja vähän iskäkin täällä hempeilee.

Tässä tulikin kaikenlaista tarinaa ja yllättäen hypetystä myös isän/papan muistolle.

Lämmintä syyskuun loppua toivotellen

Nina