Farkkukierrätystä

Olen monessa blogissa nähnyt, miten esim. matonkuteista virkkaamalla syntyy nopeasti tuotosta ja mieleni alkoi halajata myös samansuuntaisiin virkkuutoihuihin. Pojan rikkikuluneet farkut olivat lojuneet vaatehuoneessa jo jonkun tovin, kunnes keksin, että mitäpä, jos kokeilisin leikelle ne kuteiksi ja yrittää koukuttaa niistä jotakin. Ja jotakin sitten sainkin niistä aikaan. Tulosta tässä. Farkkukude ei ole kovinkaan hyvin koukun alla liukuvaa, mutta ihan hauskaa puuhaa se oli ja tulosta syntyi sutjakkaasti.

Farkkupussukasta on moneksi, mutta todennäköisesti pussukka kulkeutuu mökin sinisävyiseen pikkulaan johonkin tärkeään tehtävään... :)

Nimppärikahvit

Nimppäreitäni viettelin eilenä ja oikeastaan jouduin niitä viettelemään, kun appivanhemmat ilmoittivat tulevansa päiville. En ole moniin, moniin vuosiin vietellytkään. Äitinikin käytin kahvilla samalla, kun pyöräytin hänet äänestämässä.
Nopeasti sitten täytyikin loihtia jotakin kahvipöytään ja leipasin tämän porkkanakakun.

Kakku on helppo.
-Ensiksi keskenään sekaisin;
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl soodaa

Ja sitten keskenään sekaisin;
150 g sul.margariinia tai ruokaöljyä
1/2 dl maitoa
1 prk rahkaa tai kermaviiliä
2 kananmunaa
1 1/2-2 dl hienoa porkkanaraastetta

Ja lopuksi seokset vain yhdistetään sekoittamalla hyvin.
Paisto 175 astetta ja tunti.

Pinnalle:
100 g tomusokeria,
3 rkl maitoa
n. 1/2 dl sul.margariini
Hiukan raastettua sitruunan kuorta.

Löysin vielä pihastani kehäkukkaa ja sitä asettelin kakun päälle.

Kukkiakin sain...
ja ne ilahduttavat minua pöydälläni vielä pitkän aikaa :)

Blogi -tunnustuspalkinto

Sain Elinalta Metsän keskellä -blogista, Marja Leenalta Punaiset ruusut - blogista sekä Selmalta Sitä sun tätä askaretta -blogista tällaisen tunnustuksen. Lämmin kiitokseni teille Elina, Marja-Leena ja Selma! Olen todella iloisesti yllättynyt! :)

Tunnustuksen mukana kulkee teksti:

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan. Kansainvälisen Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löydät kuvaa klikkaamalla.

Vaikean paikan edessä olen valitessani kaikista tähän mennessä tutuiksi tulleista blogeista nuo 5, laitan kuitenkin hyvän kiertämään ja päädyn sellaiseen ratkaisuun, että valitsen tunnustuksen saajaksi ensimmäiset 5 henkilöä, jotka ovat blogissani kommentin jättäneet, kun perustin sivuni ja heiltä löytyy todella paljon luovuutta ym. ja he ovat:

1. Värkkää, neuloo, purkaa - Mummo

2. Punaiset ruusut - Marja-Leena

3. Sitä sun tätä askaretta - Selma

4. Wanhattaren - Mari

5. Riihipirtin - Tinttarus

Shoppailua ja tähtiä

Piiiitkästä aikaa intouduin kaupoille shoppailukierrokselle ja jotainhan sieltä mukaani tarttui. Eipähän sieltä joka kerta tarvitsisi jotakin mukaan ostaa, koska minulle tuntuu joinakin kertoina riittävän pelkkä silmänruokakin, mutta nyt oli pientä tarvetta ostaa kaipaamiani tavaroita. On shoppailukertoja, jolloinka vain katselen ja nautin kauniista tavaroista ja esillepanosta. Heräteostoksia pyrin välttämään.
Putiikeissa näkyy joulun tulo jo jonkin verran ja parasta aikaahan koko joulutohinassa on sen odotus ja valmistautuminen - itse joulunpyhäthän menevät melko nopeasti ohi.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ostavasi olohuoneseen tähtityynyjä ja nyt oli tullut paikalliseen tavarataloon yhtä sorttia ja olen kovin tyytyväinen ostokseen.

Pentikiltä matkaan tartui tämä hillityn yksinkertainen lintuhäkki, jonka sisälle asettelin viherkasvin. Saa nähdä, miten juoru viihtyy siellä. Olisi hauska nähdä, miten sen versot kurottautuvat häkin rakosista ulos.

Tänään on torstai ja siivouspäiväni, joten eikun imuri surisemaan ja kohti viikonloppua. Iltasella tulee "Kotikatu" -sarja ja sitä odotellessa pölyhuiskat hommiin. Flunssan jälkitautina sain ulkokorvan tulehduksen, johon lääkekuuri menossa. Ulkoharavoinnit saavat vielä siis odotella.

Maksaruoho -askarointia

Komeamaksaruohoa on puutarhassa niin paljon ja kauniisti kukassa, että täytyihän siitä alkaa jotakin askaroimaan.
Monasti on käynyt niin, että ihan parhaimpaan kukkaansa ei ole ehtinyt kylmän syksyn vuoksi, mutta tänä vuonna on toisin. Maksaruoho kukkii todella pitkään suotuisissa olosuhteissa ja kestää myös sidonnassa, jos tekelettä säilytetään ulkosalla.

Sisälläkin se kestää toki maljakossa melko pitkään ja hyvässä lykyssä muodostaa juuriakin, jolloinka voi koittaa lisätä sitä istuttamalla multaan.

Piparikätkö ja lasten aikaansaannoksia

Tai enpä nyt tiedä onnistunko pipareideni kätkeminen tässä huushollissa piparivarkailta. Parhaani teen :)
Tilasin Wanhattaresta oheisen ihanan cookies-purkin ja käyttöön otin samantien.
Kauan etsiskelin sopivaa purkkia eikä täältä meiltäpäin löytynyt liikkeistä. Mukavia siis nämä nettipuodit.

On jännä, miten piparit ihan kuin maistuvatkin paremmilta, kun ne on kauniissa purkissa. Pikkuleipiä on hyvä olla aina, vaikkapa yllätysvieraan varalta kaapissa tai kun itselleen pieni makeannälkä yllättää.
Varsinaisia piparivarkaita asuu enää yksi tässä talossa eli nuorimmaisemme, joka tällä hetkellä ahertaa kädentaitoa vaativissa ammattiopinnoissa.


Kädentaitojaan pojat aikoinaan treenasivat ollessaan peruskoululaisia ja käsityötunneilla valmistui kaikenlaisia esineitä. Oli perinteisiä lintulautoja, puunkantotelineitä ym.

Asettelenpa kuvaan tämän kuopuksemme koulussa tekemän tuolin. Tykkään siitä kovasti, vaikka poika itse hiukan empii koko tuolia. On kiva, kun koulun puukäsityötunneilla tehdään näitä tarvekaluja. Pikkujakkaroita löytyy kodistamme kolme, kun jokainen pojista teki sellaisen. Lisäksi löytyy yksi piianpeilikin, jonka esikoisemme teki kouluaikanaan.

Eivät vielä itse osaa arvostaa näitä, mutta voi tulla aika, kun ymmärtävät niiden arvon. Äidin sydän ainakin on näille sulanut ja nyt kun kaksi vanhinta asuu jo omillaan, niin näiden esineiden tunnearvo vain lisääntyy.

Sienessä

Eilenä poikettiin metsäpolulle toiveena saada koppaan suppilovahveroita ja niitähän löytyikin ihan mukavasti.
Tässä on mukavat sammaleiset kuusikot aivan kilometrin päässä.

Osan sienistä kokeilin kuivattaa kiertoilmauunissa n. (30-40 asteessa 12 tuntia) ja tässä lasitölkissä on pellillinen suppiloita. Minulla ei ole aiempaa kokemusta sienien kuivatuksesta, mutta näytti onnistuvan - tuloksen näkee sitten, kun niitä ottaa käyttöön.

Ja osasta täytyi heti pyöräyttää piirakka, johon tuli;
Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunasosejauhoja
1 tl leivinjauhetta
-ja nämä sekaisin.

Sen jälkeen lisäsin siihen;
2 dl maitoa
1 dl öljyä (tai sul. margariinia)
Taputtelin pohjataikinan vehnäjauhojen avulla pyöreään vuokaan (halk.25 cm).

Täyte:
1 l suppilovahveroita(paistettuna)
1 keskikokoinen sipuli (kuullotettuna)
1/2 tl maustepippuria/mustapippuria
1/2-1 tl suolaa

Ja lopuksi päälle sekoittaen keskenään:
2 dl ruokakermaa (maitokin käy)
2 kananmunaa
hippusellinen suolaa
Ja jos tahdot, voi pinnalle ripotella juustoraastetta.

200 astetta n. 30 min.

Vanhoja astioita

En ole aikoihin kierrellyt vanhojen tavaroiden liikkeissä, kirpputoreilla saatikka huutokaupoissa. En tällä hetkellä etsi tai kaipaa mitään erityistä. Tiedän, että jos lähtisin kiertelemään antikvariaatteihin ja kirppiksille matkaani tarttuisi taatusti jotakin.
Kaapeissani on paljonkin löytöjä vuosien varrelta.

Oheinen pieni lasikupu palvelee toisinaan juustokupuna ja toisinaan koristeena. Se tarttui mukaani muutamalla silloisella markalla.

Näitä kristallisia korkeajalkaisia liköörilaseja kävin eräässä antikvariaatissa haikailemassa jonkun aikaa, koska hinta oli mielestäni kova, mutta lopulta ne oli ostettava pyydettyyn hintaan. Pidän näistä laseista erityisesti.

Tämä tanskalaista posliinia oleva ruokailuastiasto kulkeutui kotiini huutokaupasta. Astiaston huusi itselleen aluksi mukana ollut tuttavani, mutta katuikin kotimatkalla huutoaan, jolloinka minua onnisti ja ostin astiaston häneltä.
Tämän, jonkin verran tämän hetken makuuni nähden, liian romanttisen astiaston katan lähinnä jouluisin ja erityisiin juhlapäivällisiin.

Astiasto on kahdeksalle hengelle ja siihen kuuluu myös tarjoiluvateja ja kulhoja.
Pidän astiaston luunvärisestä posliinista paljon.

Näihin leivosottimiin liittyy sellainen tarina, että ovat olleet äidilläni, joka antoi ne minulle kotileikkeihin ollessani pikkuinen. Nyttemmin ne ovat lähinnä koriste-esineen arvossa. En osaa pitää niitä varsinaisessa käyttötarkoituksessaan.

Äidin juhlat

Äitini 70-vuotispäiviä juhlimme eilenä. Lupauduin leipasemaan kakut juhlapöytään. Juhlittiin ihan pikkuisessa perhepiirissä.

Voileipäkakku on ns. voileipäkakkurulla, jossa täytteenä kinkkua, ruohosipulituorejuustoa, creme fraichea ja kurkkupikkelssiä. Täytekakku oli perinteinen kermakakku, jossa päällisenä vaaleanpunaista marsipaania, välissä mansikkahilloa ja vaniljakinuskikastiketta.

Äitiä ei tunnu ikä vielä painavan yhtään, yhä on kuosissaan. Toivottavasti tässä kohden olisin perinyt hänen geeninsä vai liekö asia täysin tahdosta kiinni - mene ja tiedä :)
Tuntuu jotenkin, että nykyään ihmiset ns. säilyvät sekä ulkoisesti- fyysisesti, että psyykkisesti pitempään. Johtuneekohan siitä, että elämä ei enää ole fyysisesti niin kuluttavaa, lääketiede on niin kehittynyttä ja virikkeitä piisaa. Tosin äidillä ei ole vielä minkäänlaista perussairautta (tai ainakaan tunnusta ;) ) eikä siis lääkityksiäkään. Ainoa vaiva on melko pahat nivelrikot sormissa, johtuneeko siitä, että on nuoruudessaan taajaan kylmissä vesissä huuhdellut pyykkejä, itse epäilee niin. Monella hänen ikäisellään löytyy tuota samaa vaivaa. No, nyt juhlat on juhlittu ja seuraava tähtäin on 80 :)

Laitan vielä tähän kuvaa pihan hortensiasta, joka kukkii edelleen, vaikka on tuulista ja kylmää, yötkin lähes pakkasella. Alunpitäen ostin tämän kukan viime vuoden keväällä sisäkukaksi ja se oli valkoinen. Loppukesästä istutin sen pihalla penkkiin ja se ihmeekseni talvehti siinä. Ja yllätyksekseni keväällä alkoi tehdä lehtinuppuja.
Pihamultani happamuus tekee sen, että kukinto sinistyy; mitä sinisempi, sitä happamampi on maa.

Kommentointi

Hei, minulla on ollut asetuksissa huomaamattani esto, etteivät muut, kuin google-tilin omaavat pääse kommentoimaan, mutta nyt sain vinkin blogi-tuttavalta ja osasin käydä korjaamassa tilanteen. Toivottavasti kommentointi toimii nyt.
Harmittaa, kun en heti huomannut asiaa.

Sateet jatkuvat. Odotin niin, että pääsisin nyt viikonvaihteessa muutamia perennapenkkejä putsailemaan, mutta eihän tuonne kylmään sateeseen voi mennä.
Eipä auta, kuin sytytellä kynttilöitä ja nauttia tästä lauantaipäivästä muutoin. Onhan niitä lauantaipäivän iloja muitakin, kuin pihassa myllertäminen...

Pannaria mansikkahillolla

Kylläpä on sateiseksi muuttuneet kelit. En tiedä sitten, miten teillä muualla päin Suomea, mutta täällä kaakon kulmilla näyttää tältä.
Lehtiä ja vettä sataa taivaan täydeltä. Pienen Gerberan kanssa lenkille meno on hankaloitunut, neiti kun ei osaa sateessa tehdä asioitaan ja pakko vain olisi. No, jotenkin ollaan saatu homma kuitenkin hoidettua. Päivä on niin kovin pimeä ja pilvinen, joten täytyi keksiä edes jotakin lohtua ja siihen yksi hyvä kikka on pyöräyttää pannari. Hyvät kahvit ja pannaria mansikkahillolla, niin jo vain mieli hiukan kirkastuu :)


Ja hyvää oli...












Lähikauppassamme, sellaisessa pikkuisessa kyläkaupassa käydessäni tein todella edullisen löydön. Kyläkauppiaamme aina joskus yllättää asiakkaat ja ottaa hyllyilleen jotakin pientä ja kivaa houkutusta myytäväksi ja nyt oli tullut tällaisia pieniä (3dl) maitokannuja. Ja kotiinhan sieltä yksi lähti. Saapihan nähdä kulkeutuuko se mökille vai jääkö taloksi.

Mukavaa postia

Lokakuuksi vaihtui sateisissa merkeissä.

Sain mukavaa postia Annen käsityökammarista.
Paketista löytyi tilaamani pannumyssy ja miksei se sopisi teepannunkin myssyksi ja samaan sarjaan kuuluvat patalaput. Mutta minulla se tulee mökille käyttöön. Keittelen siellä pannukahvia.
Olen oikein tyytyväinen näihin, sopivat sinne suunnittelemaani tyyliin oikein hyvin.

Se tässä blogimaailmassa on hauskaa, että voi törmätä, vaikka minkälaisiin käsityönharrastajiin ja bongata itselleen etsimiä asioita.

Laitanpa tähän samaan postaukseen vielä kuvaa pihastani, jota olen työstänyt nyt parikymmentä vuotta. Hiljakseen olen selkeyttämässä ja poistamassa useitakin perennapenkkejä. Havuja on paljon, muotoon leikattuja tai vapaasti kasvavia. Haen hiukan sellaista japanilaista tunnelmaa. Lehtiä ja havunneulasia kertyy pihaamme paljon ja se lisää työmäärää, jos tahtoo aivan putsi-puhtaana sen pitää. Ostettiin nyt äskettäin puhallin ja se tuntuu toimivan aina kun talon isäntä vain joutaa.