tiistai 14. lokakuuta 2008

Piparikätkö ja lasten aikaansaannoksia













Tai enpä nyt tiedä onnistunko pipareideni kätkeminen tässä huushollissa piparivarkailta. Parhaani teen :)
Tilasin Wanhattaresta oheisen ihanan cookies-purkin ja käyttöön otin samantien.
Kauan etsiskelin sopivaa purkkia eikä täältä meiltäpäin löytynyt liikkeistä. Mukavia siis nämä nettipuodit.

On jännä, miten piparit ihan kuin maistuvatkin paremmilta, kun ne on kauniissa purkissa. Pikkuleipiä on hyvä olla aina, vaikkapa yllätysvieraan varalta kaapissa tai kun itselleen pieni makeannälkä yllättää.
Varsinaisia piparivarkaita asuu enää yksi tässä talossa eli nuorimmaisemme, joka tällä hetkellä ahertaa kädentaitoa vaativissa ammattiopinnoissa.


Kädentaitojaan pojat aikoinaan treenasivat ollessaan peruskoululaisia ja käsityötunneilla valmistui kaikenlaisia esineitä. Oli perinteisiä lintulautoja, puunkantotelineitä ym.

Asettelenpa kuvaan tämän kuopuksemme koulussa tekemän tuolin. Tykkään siitä kovasti, vaikka poika itse hiukan empii koko tuolia. On kiva, kun koulun puukäsityötunneilla tehdään näitä tarvekaluja. Pikkujakkaroita löytyy kodistamme kolme, kun jokainen pojista teki sellaisen. Lisäksi löytyy yksi piianpeilikin, jonka esikoisemme teki kouluaikanaan.



Eivät vielä itse osaa arvostaa näitä, mutta voi tulla aika, kun ymmärtävät niiden arvon. Äidin sydän ainakin on näille sulanut ja nyt kun kaksi vanhinta asuu jo omillaan, niin näiden esineiden tunnearvo vain lisääntyy.

18 kommenttia:

TeSa kirjoitti...

Lasten aikansaannokset on kauniita ja niitä vaalii aina tunteella.
Meillä on laitettu talteen lasten kaikki työt ihan kerhoajoista asti.

Krisse Mummi /Vaarala kirjoitti...

Onpa sinulla taitavia poikia. Ihania esineitä ja kyllä ne muutaman vuoden päästä on pojillekin todella arvokkaita...
Ihana tuoli ja piianpeili...

Mari kirjoitti...

Tosi kauniita ja tunnelmallisi kuvia. Piparikätkö sopii loistavasti paikalleen;)

Nina kirjoitti...

Tesa;
Totta on, että lasten tekeleitä vaalii melkoisella tunteella. On meilläkin koetettu säilöä kaikkea mahdollista. Niihin on niin hauska palata, kun aikaa on kulunut.

Krisse;
Pidän itsekin noista esineistä.
Kyllä, pojat on olleet taitavia :)
Niin se voi tosiaan olla, että joskus vielä ovat arvokkaita itse tekijöilleenkin.

Mari;
Kiitos Mari lähetyksestä, mukavasti löysi piparikätkö paikkansa kodistamme :)

maano kirjoitti...

no ohho ompa taitavia lapsosia , ja kaunis on katkösi :)

Nina kirjoitti...

Kiitos Maano sanoistasi! :)

Iippa kirjoitti...

Voi, kyllä nuo ovat niin arvokkaita juttuja, kun lapset itse tehneet ja kauniitakin vielä! :) Olisi ihanaa jos omat pojat tekisivät myös joskus jotain vastaavia, joita me vanhemmat saisimme sitten ihastella. Hassua ajatella vielä tässä vaiheessa niin pitkälle, kun meidän pojat ovat vielä niin pieniä. :)

Marja-Leena kirjoitti...

Kaunis rasia pipareille, tuosta astiasta niitä on mukava napostella;) Kyllä nuo lasten kouluaikaiset askartelut on mukava säilyttää ja katsella niitä haikeuden kera sitten kun ovat jo aikuisia!;)

Sarppa kirjoitti...

Kyllä sinulla on taitavia poikia, aivan ihania tuotoksia..

ja kranssi otsikossa, on myös todella kaunis..

Nina kirjoitti...

Iippa;
Kyllä ne pojat kasvaa ja tulevat tekemään kaikenlaisia tavaroita ja esineitä käsityötunneillaan iloksenne. Lapsuuaika menee niin pian, ainakin minusta tuntui siltä.

Marja-Leena;
Näin on - haikeutta on mukana muisteloissa. Kaikki tohina on taakse jääneitä iloja.

Sarppa;
Kiva, kun piipahdit ja kiitos sanoistasi! :)

Maikki kirjoitti...

Moikka!
Taidan olla ensivierailulla täällä.. Kaunista on:) Pihasta huomaa, että olet sitä työstänyt monet vuodet. Mä olen tyyppiä kaikki heti ja nyt, eikä se oikeen noissa pihahommissa ole hyvä..
"syötävän" näköisiä kakkuja olit tehnyt. Piti niistä kysymäni, että millä ihmeen pursottimella saat tuo paksun kermavaahtokiekuran? Olen joskus leikannut pussinkulmaan reiön, mutta ei siitä noin hienoa tule..

Nina kirjoitti...

Maikki;
Kiitos vierailusta ja kommentista! :)

Puutarhanhoito on edelleen rakas harrastukseni ja olen muokkaillut pihaani vuosien mittaan paljonkin.

Kermavaahdon pursotan kakkuihin erityisellä pursottimella, johon on mahdollisuus vaihtaa eri pursotinkärkiä. Ihan helppoa sen kanssa - suosittelen.

Sirkka kirjoitti...

Parasta mitä tiedän onkin lasten aikaan saannokset...
mutta nuo ovat aivan kuin aikapojat olisivat saaneet aikaiseksi.
Upeata, kerrassaan...mahtavia taidonnäytteitä!
Piparikätköjä täytyy olla:) jos ei muuten niin ainakin yllätys ystävien varalle:)

Nina kirjoitti...

Sirkka;

Kiitos sanoistasi! :)
Nuoria olivat pojat, kun nuo tekivät.

Juu, piparikätköt on tärkeät huushollissa, etenkin ystäviä varten.

selma kirjoitti...

Hienoja poikia ja hienoja aikaansaannoksia. Noiden arvo just paranee vaan, kun pojillekin tulee ikää lisää. Kiva tuo piparikätkö ja somisteenakin ihan kiva. Nettipuodeista tekee löytöjä.

Nina kirjoitti...

Selma;
Kiitos sanoistasi! :)

tinttarus kirjoitti...

Lasten tekemät kädentyöt ovat suuria aarteita. Ja taitavia ovat olleet, ihana tuo piianpeili ja upea tuoli!!
Meiltäkin piparirasia löytyy, mutta yllättäen se tyhjenee omia aikojaan, MYSTISTÄ!!!!! :)

Nina kirjoitti...

Tinttarus;
Kiitos kommentista!

Kummallisen mystisesti piparit tuntuvat häviävän kätköistään ;)