Äidin juhlat

Äitini 70-vuotispäiviä juhlimme eilenä. Lupauduin leipasemaan kakut juhlapöytään. Juhlittiin ihan pikkuisessa perhepiirissä.

Voileipäkakku on ns. voileipäkakkurulla, jossa täytteenä kinkkua, ruohosipulituorejuustoa, creme fraichea ja kurkkupikkelssiä. Täytekakku oli perinteinen kermakakku, jossa päällisenä vaaleanpunaista marsipaania, välissä mansikkahilloa ja vaniljakinuskikastiketta.

Äitiä ei tunnu ikä vielä painavan yhtään, yhä on kuosissaan. Toivottavasti tässä kohden olisin perinyt hänen geeninsä vai liekö asia täysin tahdosta kiinni - mene ja tiedä :)
Tuntuu jotenkin, että nykyään ihmiset ns. säilyvät sekä ulkoisesti- fyysisesti, että psyykkisesti pitempään. Johtuneekohan siitä, että elämä ei enää ole fyysisesti niin kuluttavaa, lääketiede on niin kehittynyttä ja virikkeitä piisaa. Tosin äidillä ei ole vielä minkäänlaista perussairautta (tai ainakaan tunnusta ;) ) eikä siis lääkityksiäkään. Ainoa vaiva on melko pahat nivelrikot sormissa, johtuneeko siitä, että on nuoruudessaan taajaan kylmissä vesissä huuhdellut pyykkejä, itse epäilee niin. Monella hänen ikäisellään löytyy tuota samaa vaivaa. No, nyt juhlat on juhlittu ja seuraava tähtäin on 80 :)

Laitan vielä tähän kuvaa pihan hortensiasta, joka kukkii edelleen, vaikka on tuulista ja kylmää, yötkin lähes pakkasella. Alunpitäen ostin tämän kukan viime vuoden keväällä sisäkukaksi ja se oli valkoinen. Loppukesästä istutin sen pihalla penkkiin ja se ihmeekseni talvehti siinä. Ja yllätyksekseni keväällä alkoi tehdä lehtinuppuja.
Pihamultani happamuus tekee sen, että kukinto sinistyy; mitä sinisempi, sitä happamampi on maa.