En ole aikoihin kierrellyt vanhojen tavaroiden liikkeissä, kirpputoreilla saatikka huutokaupoissa. En tällä hetkellä etsi tai kaipaa mitään erityistä. Tiedän, että jos lähtisin kiertelemään antikvariaatteihin ja kirppiksille matkaani tarttuisi taatusti jotakin.
Kaapeissani on paljonkin löytöjä vuosien varrelta.
Oheinen pieni lasikupu palvelee toisinaan juustokupuna ja toisinaan koristeena. Se tarttui mukaani muutamalla silloisella markalla.
Kaapeissani on paljonkin löytöjä vuosien varrelta.
Oheinen pieni lasikupu palvelee toisinaan juustokupuna ja toisinaan koristeena. Se tarttui mukaani muutamalla silloisella markalla.
Näitä kristallisia korkeajalkaisia liköörilaseja kävin eräässä antikvariaatissa haikailemassa jonkun aikaa, koska hinta oli mielestäni kova, mutta lopulta ne oli ostettava pyydettyyn hintaan. Pidän näistä laseista erityisesti.
Tämä tanskalaista posliinia oleva ruokailuastiasto kulkeutui kotiini huutokaupasta. Astiaston huusi itselleen aluksi mukana ollut tuttavani, mutta katuikin kotimatkalla huutoaan, jolloinka minua onnisti ja ostin astiaston häneltä.Tämän, jonkin verran tämän hetken makuuni nähden, liian romanttisen astiaston katan lähinnä jouluisin ja erityisiin juhlapäivällisiin.
Astiasto on kahdeksalle hengelle ja siihen kuuluu myös tarjoiluvateja ja kulhoja.
Pidän astiaston luunvärisestä posliinista paljon.
Pidän astiaston luunvärisestä posliinista paljon.
Näihin leivosottimiin liittyy sellainen tarina, että ovat olleet äidilläni, joka antoi ne minulle kotileikkeihin ollessani pikkuinen. Nyttemmin ne ovat lähinnä koriste-esineen arvossa. En osaa pitää niitä varsinaisessa käyttötarkoituksessaan.
16 kommenttia:
Ihania vanhoja astioita, minullakin tuollainen lasinen juustokupu sekin kirpparilöytöjä:)
Karit
Hei Nina!
Kiitos kommentistasi, tulin kurkkaamaan blogiasi ja täältähän löytyi todella kauniita "heijastuksia":) Täytyy katsella ja lukea blogisi antaumuksella läpi, ihania asioita on niin paljon:)
Terkkuja Marja Metsän reunasta
Kauniita astioita:) Kauniitahan nuo on kaapissakin, jos ei aina käyttää muista...
Karita;
Kiitos kommentista! Täytyypä tulla pyörähtämään blogissasi :)
Mimosamamma;
Kiitos vierailustasi ja sanoistasi! On mukava löytää uusia blogituttavuuksia! :)
Mari; Kiitos! Onhan noissa vanhoissa astioissa aivan oma tunnelmansa ja tarinansa. Yksi syy, miksi en ota ahkeraan käyttöön on se, että en tohdi laittaa niitä astianpesukoneeseen kultauksien vuoksi. Ovat käsin pestävä.
Vanhat tavarat ovat aarteita, ne sisältävät tunnetta, jos antaja on ollut läheinen ihminen. Leivosottimesi ovat ihanat ja varmaan mieluisa koriste-esine, jos et niitä käytössä pidä. Kirppareilta ja antiikkiliikkeistä tekee toisinaan löytöjä, joita ei yksinkertaisesti voi vastustaa, ostettava on .... vaikka järki sanoo muuta!;))
Samalla lailla voisin aloittaa kun sinäkin, paitsi en ole vielä koskaan käynyt huutokaupassa:)
Se on totta vaikkakin kirppikseltä saa edullisesti, mutta kyllä siellä heräteostoksiakin tulee tehtyä ja yllättävän nopeasti ne paikat sitten vaan täyttyy:) Onneksi on komerotilaa:)Eikun vaan toisinaan esille ja kuvattavaksi:) Minä olen paljon myynnyt kirppiksellä tavaraa pois ja ihmettelenkin mihinkäs ne kaikki oikein on mahtuneet. Huh:)
Kauniita esineitä sinulla pidä hyvää huolta aarteistasi.
Mukavaa iltaa!
Marja-Leena;
Samaa mieltä, että aarteita ovat esineet, joihin liittyy tunnetta. Heräteostoksia olen pyrkinyt ihan systemaattisesti välttämään, mutta siltikin, kuten totesit, joskus jotakin asiaa ei vain voi vastustaa, vaikka järki sanoisi jotain aivan muuta.
Leivos-ottimet on hauska muisto lapsuuden leikeistäni, mutta en osaa olla niin fiini, että ottaisin ne käyttöön.
Sirkka;
Komeroissa on onneksi tilaa ja kun oikein niitä kaivelee niin saattaa löytää jotakin, minkä oli jo unohtanutkin ja asia herää uuteen ehompaan eloonsa. Mm. joulutavaroiden kanssa on juuri niin.
Huutokauppaan palatakseni, siellä on ihan omanlaisensa tunnelma ja hiukka jännitystäkin. Suosittelen! Vaikka vain aluksi katsomaan :)
Kiva blogi!
Lasinen juustokupu on jotain niin hienoa. Leivosottimet on hauskat, kaikkea tarpeellista sitä ennen vanhaan on ollut.
Monta kaunista astiaa on löytänyt tiensä luoksesi. Ja kun tavaroilla on tarina, arvostakin niitä enemmän.
Sinulla on taas paljon kaunista katseltavaa.
Ilona;
Kiitos vierailusta ja kommentista!
Monilla vanhoilla tarpellisislla esineillä on nykyään koristearvo.
Tesa;
Kiitos myös sinulle vierailusta ja kommentista! Mielellään sitä keräilee kaikkea kaunista ympärilleen.
KAunis tuo sinun lasikupusi!!!Kateellisena sitä täällä ihailen.... :) Olen jonkun aikaa etsiskellyt itselleni vanhaa tuollaista. Uuden ostamisesta puuttuu löytämisen riemu:)
Tinttarus;
Juuri se tekee esineelle tunnearvoa ja sille myös tarinan, kun sen ns. löytää tai saa jostakin aivan muualta, kuin kaupan hyllyltä.
Tsemppiä etsintöihin! :)
Heissan, kauniita vanhoja astioita. Vanhoissa astioissa on ihanaa tunnelmaa ja tulee niin juhlava olo, kun kattaa niitä pöytään. Joskus toivoo, että ne osaisivat kertoa, missä kaikissa tilanteissa ne ovat olleet ajan kuluessa käytössä :)
Mukavaa viikonloppua!
Hei Merja ja kiitos vierailusta sekä kommentistasi!
Niinpä, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkea vanhat astiat ja huonekalutkin ovat nähneet ja kokeneet :)
Kaunis astiasto
White linen; Kiitos vierailusta ja kommentista! Pidän itsekin astiastosta, vaikka kuten mainitsinkin tekstissä, se on tämän hetkeen makuuni hiukan liian romanttinen.
Lähetä kommentti