Punasipuliasetelmia

Hiukkasen leikittelin ajatuksella, mitä tai mihin kaikkeen koristeluun voisi punasipulia käyttää. Ja kyllä joitakin ideoita syntyi. Pidän kovasti punasipulin väristä ja muodosta.

Näin aluksi hiukan pelkistetymmin...





Ja sitten hiukan romanttisemmin...




Vaikka joulupöytään.

Talvitunnelmia

Meillä täällä lunta tupruttaa tuiskuttaen lisää. Todella ihanaa...:) Ja ajatukset sitä myöten aina enemmän joulussa. Jospa valkea joulu toteutuisi.

Innostuin vähän aikaa sitten etsimään jouluista kirjaa; Anna ja Fanny Bergenströmin "Talvitunnelmia", josta sain vinkkiä Elinalta "Unelmia ja onnenpuuskia"-blogista. Kirjaston kokoelmista sitä ei löytynyt, mutta googlettamalla löysin kirjan edulliseen (10,95e) hintaan Bookplussasta ja tilasinkin oitis. (Nyttemmin tarkistin hinta on kympillä noussut)

Kirja on ihana!
Siinä on kaikkea mahdollista jouluun liittyvää; ruoka- ja leivonnaisohjeita, joulukukkasia hoitovinkkeineen, joulun historiaa, askarteluja ym. kera kauniiden kuvien.
Olen siis iloinen tästä kirjatuttavuudesta ja astuu kirjakokoelmaani omalle paikalleen.

Ja tässä kirjan kannet, joka on vuodelta -96 ja luonteeltaan ajaton. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tästä kirjasta.

Lunta!

Nyt tuli lunta! Ja sataa edelleen. Ihanaa.... :)

Olkoonkin sitten vain parin päivän ilo, jos sattuu sulamaan, mutta nyt nautitaan tästä. Kelikään ei enää pääkallokeli, vaan paljon pehmeämpi. Pelotti oikein tuolla liikenteessä muutamana päivänä, kun oli niin liukasta.

Talven- ja joulun tuikut pääsivät pihalla pajukartioiden ympärille, asettelin niitä aamusella. Gerbera juoksenteli aivan villinä pitkin juuri satanutta lunta naukkaillen sitä mennen tullen hampaisiinsa, voi sen mokoman riemua :)

Ensimmäinen lumilyhty tuli tehtyä.

Saunatossut

Hiukan intouduin neuletöitä tekemään, kun löysin jostakin lehtisestä poimimani saunatossujen ohjeen, joka on tosi helppo tällaiselle vähemmän kutoneellekin.
Ihan olen tyytyväinen ja koristelin vielä silkkisellä rusetilla tekeleet, täytyy sitä itseään hiukka hemmotella. Toisaalta olivat niin helpot ja nopeat kutoa, että näitähän voisi tekaista vaikka pukinkonttiinkin.

Kudontajäljestä ei tullut aivan tasaista, koska neuloin "röpelöisestä" langasta eli Novitan Rustikasta. Mutta toisaalta tuon langan ansiosta niistä tuli hiukan vahvemmat.

(Ohje; Luodaan puikoille 30 s ja kudotaan oikeaa kahdella puikolla edestakas, kunnes työ on n.11 cm ja sen jalkeen poimitaan silmukat 4:lle sukkapuikolle (itse laitoin 3:lle) ja kudotaan 1 oikein ja 1 nurin joustinneuletta, kunnes sitä on n. 11 cm ja sitten vain kärki kavennetaan. Lopuksi tossukan kantapää ommellaan kiinni ja lisätään haluttaessa rusetti somisteeksi. Lankaa meni hiukan alle 100g vyyhti.)

Aikaa minulla kului kolmisen tuntia.

Blogi -tunnustuspalkinto

Sain tämän kivan blogi -tunnustuksen Punaisten ruusujen Marja-Leenalta. Kiitoksia paljon! Täten ojennan sinulle itsellesi Marja-Leena tämän myös. Ole hyvä!

Muutoin en osaa päättää kenelle sitä jatkaisin, olen törmännyt tähän melko monessa vierailemassani blogissa, mutta ojennan sen mieluusti teille kaikille ihanille vierailijoilleni.
Kiitos, kun olette löytäneet blogini! :)

"No-o onkos tullut kesä...."

Nimittäin näin kauniisti paistoi aurinko rannassa hetken aikaa, kun pyörähdimme siellä viikolla.
Tavallaan ihan kiva, mutta vastapainona on sitten nämä sateiset ja sumuisetkin marraskuun päivät.
Vene oli puolillaan vettä, kun oli niin paljon satanut. Käännettiin poloinen vanha paatti ympäri odottelemaan lunta ja jäätä.
Saa nähdä, koska järvi jäätyy, taitaa mennä tammikuulle. Parina viime talvena jää ei ole edes kovin paksuksi ehtinytkään. Näinköhän on Suomen talvet pysyvästi näin leutoja (?)

Pihakeittiö saatiin rakenneltua loppukesästä ja syksystä niin pitkälle sekä tukittua aukot hiiriltä ja oravilta, että ensi keväänä tästä on hyvä jatkaa sisustuspuuhilla. Valmiina on jo odottamassa appivanhemmilta saatu soma pikkuinen emaloitu valkoinen puuliesi.


Seuraavan kerran pyörähdetään mökillä oletettavasti kuusen haussa. Silmäilimme jo sopivan kaadettavan kuusen, josta latvan nappaamme.

Kyllä se aivan kohta talveksi muuttuu.

Siirappipareita

Pikkuisen jo joulutunnelmissa, kun leipasin pienen määrän siirappipipareita. Onhan tämä vähän sellainen varaslähtö, mutta toisaalta joulunaikaan liittyy niin paljon kaikkenlaista, että pelkät joulunpyhät eivät tahdo riittää mukavista asioista nauttimiseen. Niinpä aivan hyvin voi jo hiukan ottaa ensimakua. Pipareista tuli taloon ihana jouluntuoksu ja tekemäni pieni kuusikranssi toi sitä vielä lisää.

Kokeilin ripustaa piparin kynttilän kupeeseen ja tästäpä ajattelinkin, että ihan kiva vaikka pikkuiseksi jouluviemiseksi.

Mukavaa pikkujoulunaposteltavaa ovat siirappipiparit homejuustolla (sitä saa myös kevytversiona) ja viinirypäleillä. Nämä ovat nii-iiin hyviä! :)

Risusydämiä

Ihanaa! Löysin hakkuualueen mökkimme läheltä, josta pääsin taittelemaan koivunrisuja ja kylläpä olikin mukava taitella niitä, kun olivat tuoreita ja notkeita. Sylillisen vain tällä kertaa kuitenkin napsin auton perään, mutta täytyypä poimia niitä lisää, kun seuraavan kerran siellä pyörähdetään.
Risuista vääntelin tällä kertaa näitä helppoja sydämiä, joita ajattelin jaella vaikkapa jouluna.

Yhden sydämen kokeilin suihkuttaa valkoisella matta spray-maalilla valkoiseksi ja ihan hyvin onnistui.

Omituisten otusten kerho

Sain tälläisen kerhokutsun ja samalla haasteen "Punaisten ruusujen" Marja-Leenalta ja melkoisen pähkäilyn (kun ei niitä muka meinaa löytyä..) tuloksena sain kuin sainkin aikaiseksi tähän kerhoon vaadittavat kriteerit eli 5 omituista tapaani ;)

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Ja nämä 5 omituista tapaani ovat:

1. Olen porkkana-addikti. Minun täytyy jokapäivä saada rouskutettua vähintään 5 porkkanaa ohuiksi suikaleiksi pilkottuna, nam!

2. En kykene nukkumaan täysin pimeässä, vaan minulla palaa pieni yövalo.

3. Ennen yöunille menoa, minun täytyy lukea jotakin, ihan sama mitä, kunhan luen ja sitten vasta nukahdan. On toki ollut historiassani iltoja, että kaadun suoraan sänkyyn ja nukahdan samantien :)

4. Joka torstai on siivouspäiväni. On ollut jo reilut 20 vuotta. Tuosta tingin ainoastaan 40 asteen kuumeessa ja matkoilla ollessani ;) Eli tänään on lattiat kuurattu ja pölyt huiskittu :)

5. Minkä tahansa aloittamani työn teen samalta istumalta loppuun - on vaikea jättää asioita huomiselle. Tuloksena tuosta pinttymästä 2 burnouttia vuosien varrella.

Siinä siis joitakin omituisuuksiani. Lisääkin löytyisi, mutta kerhokriteerit tulee viidellä täytettyä :)



En nyt oikein osaa kutsua ja haastaa tähän kerhoon ketään erityistä, koska olen törmännyt tähän niin monessa blogissa, mutta jos joku teistä ei ole vielä liittynyt ja tahtoo ehdottomasti sen tehdä, niin olkaa hyvä ja napatkaa kutsu/haaste tästä mukaanne! :)

-Kommentoida voipi muutenkin vain :)

Rautalankasydämiä

Muutamassa blogissa olen nähnyt näitä rautalangasta tehtyjä sydämiä ja täytyihän sitä minunkin kokeilla tehdä sellainen. Helppoa oli ja varmaan työnjälki muuttuisi paremmaksi, jos niitä useampia vääntäisi. Ja työn edetessä voi aivan hyvin korjailla tekelettä, rautalanka antaa siihen mahdollisuuden.

Mulla oli rautalankakerässä vain loppu jäljellä, mutta sain siitä kuitenkin pari pyöriteltyä.

Somisteena nämä ovat ihan kivoja ja vaikka ihan joulukuuseenkin asti. Spraymaalilla näistä voisi saada haluamansa värisiä, vaikkapa valkoisia. Kranssinkin koristukseksi näistä olisi maniosti.

Monesti yksinkertaisimmillaan moni asia on kauneimmillaan

Pyhäinpäivää

Pyhäinpäivää ja toisille Halloweenia sekä marraskuun alkua!

Iltasella ovikello soi ja ukko-kulta meni avaamaan; yllätys olikin melkoinen, kun pari öhkömönkiäisen näköistä pikkuihmistä seisoi oven takana kysyen: -"Karkki vai kepponen?" Ja kun iik (!), meillä ei ollutkaan namuja varattuna oli pakko ukko-kullan vastata, että kepponen ja auts! -heittivät mokomat örriäiset raa'an kananmunan pihakivetykseen :))
Näin kävi meille...
Eipä ole täällä meilläpäin koskaan aiemmin Halloweeni -möröt kolkuttaneet ovella. Täytyypä osata ensivuonna varautua paremmin. :)

No, mutta tärkeintä tässä päivässä lienee, että kävin isäni ja mummoni haudalla viemässä kynttilät.
Hautausmaa näyttää taas niin kauniilta satojen kynttilöiden luodessa valoa ja lämpöäkin pimeässä illassa.