Pihapuuhia ja punospuita

Puutarhassa on tullut kuopsuteltua
ja ekoja rikkaruohojakin jo kitketty.

Käväisin keräilemässä pajunoksia punospuuta varten.

 

Ensimmäistä kertaa kokeilin punoa myös korallikanukan punaisista oksista, ajattelin sen sointuvan kivasti keijunmekon köynnöstueksi.

   

Kuistiakin laittelin keväiseen ilmeeseen, yöt ovat olleet vielä viileitä, niin en  kesäkukkasia muutoin ole hankkinut.

Tulppaaneja istuttelin syksyllä useampaakin lajiketta, tässä kukkimaan aloittamassa 'Toronto'

Ovikoriste

Tämän syksyinen ovikranssini onkin jotain muuta kuin pyöreä. Eli hiukan vaihtelua tuo pajujen punonta näin kulmikkain/ristikkäin.

Mittasin pajunpätkät samaan pituuteen ja sidoin puolalangalla yhteen kulmista. Valkolakalla huolittelin pinnan, ja sen jalkeen kiinnitin luonnonaineksista tehdyt koristukset kuumaliimalla.

Jospa tämän ovikoristeen jättäisivät rauhaan meidän tilitanttimme eli talitintit :-D

Iloinen kiitokseni kaikille piipahtajille ja suuri kiitos kommentin jättäneille!

Yksinkertaisia ruukkupajuja

Reilut vuosi sitten, kevättalvella käteeni kirjastossa osui Sine Jakobsenin kirja "Ruukkupajut"
Kirja oli täynnä kuvia ja ohjeitakin toinen toistaan upeimmista pajupuista. Runkoja voi myös keskenään punoa ja letittääkin, jos tahtoo koristeellisuutta. Pajuksi taitaa käydä, mikä vain paju.

Napsuttelinpa siis pihalla olevasta Terijoen salavasta pitkiä ja suoria "piiskoja" ihan vain muutaman kokeillakseni, jotka sitten sidoin juuttinarulla yhteen ja istutin multaan. Kastelin kunnolla.
Oheiset kuvat pajupuistani ovat siis viimevuodelta.

Mökillekin tein yhden.

Meidän pihalla tosiaan kasvavaa salavaa olen yrittänyt päästää päiviltään, kun valtaa muutoin pihalta liian ison osan ja kasvaa aivan tontin rajalla, mutta vieläpä tuo on ilonamme. Ja teinpä senkin uusista vuosikasvuista letitys-punokset ja aika veikeän näköinenhän siitä tuli.

Tänä vuonna kaivoin lehtitunkion perukoilta esiin yhden viimevuotisista, jonka olin heittänyt jo oikeastaan pois ja yllätyin, että oli vielä hengissä, mutta pajuthan ovat sitkeitä. Ja niinpä tökkäsin sen jälleen ruukkuun ja nyt siinä on silmuja ihan mukavasti. Täytyy vain saksia ehkäpä vielä lisää latvuksia, jotta tuuheutuisi oikein ja sitten muotoilisi palloksi.

Pajuisin terkuin

Syksyn askareita

Syksyn askareet alkavat olla käynnissä pihalla parhaimmillaan. Talkoilla perheenparissa ollaan niitä pakerrettu.
Viimeisetkin asetelmat kuistille ja piharuukkuihin tehty. Lehtiä joutuu hiukan vielä haravoimiaan, kun niin hitaasti tuntuvat tippuilevan, mutta sekin homma jo voiton puolella.
Talvi saa kohta tulla.

Syksyn alussa tekemäni risukartio sai lumimarjoista koristeensa.

Pajupallon pyörittelin kuistin laatikkoon kanervien ja havujen sekaan.

Pyhäinpäivä edessä ja toisaalla Halloweeni.

Meillä suuntautuu matka haudoille kynttilöitä viemään. Voi olla, että pikkuisia Halloweeni mörköjäkin on naapurustosta liikkeellä, joten täytyy varautua namuin "karkin tai kepposen" -kyselijöille.

Rauhaisaa viikonvaihdetta!

Lunta!

Nyt tuli lunta! Ja sataa edelleen. Ihanaa.... :)

Olkoonkin sitten vain parin päivän ilo, jos sattuu sulamaan, mutta nyt nautitaan tästä. Kelikään ei enää pääkallokeli, vaan paljon pehmeämpi. Pelotti oikein tuolla liikenteessä muutamana päivänä, kun oli niin liukasta.

Talven- ja joulun tuikut pääsivät pihalla pajukartioiden ympärille, asettelin niitä aamusella. Gerbera juoksenteli aivan villinä pitkin juuri satanutta lunta naukkaillen sitä mennen tullen hampaisiinsa, voi sen mokoman riemua :)

Ensimmäinen lumilyhty tuli tehtyä.

Pajusta jotakin

Keväällä intouduin tekemään pajukartioita ja siinä samassa kokeilun tuollaista tavallaan "kärjestään" pyöreätä mallia. Tässä yhden päivän tuotoksia. Tein kerralla useita, koska näpersin niitä keittiössä ja tahdoin saada pajutyöstä aiheutuneet sotkut pois saman päivän aikana ja toisaalta tuo punominen vie mennessään, koska sitä on niin kiva tehdä. Hiukka toki harteissa tuntui päivän päätteeksi :)

Nämä seuraavat korit olen tehnyt muutama vuosi sitten ja mukavasti paju vanhetessaan ja kuivuessaan muuttuu ruskeaksi.

Tässä seuraavassa kuvassa pajukehikon kattona on ihka ensimmäinen pajutyöni, joka on melkein kymmenen vuoden takaa ja olen säilyttänyt sitä, kuin kukkaa kämmenellä, mutta hieman aika on kuluttanut sitä ja se on jo melko kuiva ja pajut napsahtelee helposti siis poikki.