Arvonta

Toissa viikolla rikkoutui blogissani 10 000:n uniikin kävijän raja.
Lämmin kiitokseni vierailijoille ja etenkin kommenttinsa jättäneille. On ollut mukavaa löytää myös ystäviä täältä blogimaailmasta.

"Kymppitonni" on minusta aivan uskomaton määrä. Sen tähden/kunniaksi ajattelin järjestää pienet arpajaiset. Palkinnoksi kehitän, jotakin pikkuista muistoa.
Eli arvontaan pääsee mukaan laittamalla kommenttia tähän postaukseen. Arvon 3:lle osallistujalle pikkuiset voitot.
Osallistumisaikaa on tästä päivästä alkaen ensiviikon perjantaille eli 27.2. asti.

Arvonta-ajan olen matkalla eli alan valmistautua hiihtolomareissulle Kuusamoon Rukalle viikoksi. Edessä on noin 10 tunnin ajomatka.

Samalla käymme Gerberan kasvattajan luona moikkaamassa sen sisaruksia. Kiva päästä näkemään niitä, kun näitä silkkiterrierejä on melko vähän Suomessa. Paikkakunnallamme ei ainuttakaan. Kotimme terhakka vahti on siis kotoisin Kuusamosta.

Oikein mukavaa viikonloppua ja ensiviikkoa!

Nukketohtorointia

Minulla on jo jonkin aikaa lojunut tämä nukkepahanen kädet irtonaisina ilman, että saisin aikaiseksi parannella sen. Nyt vihdoin sain tämän asian sitten tehtyä. Ja aivan pikkuhommahan se oli. Kyseessä on minun ensimmäinen nukkeni eli ikää sillä on jo pitkälti reilut 40 vuotta. Nuken nimi on Tuula. Kovia on Tuula kokenut matkansa varrella, kuten omistajansakin. Siltä ovat hiukset osittain pudonneet ja lyhentyneet alun riipparullakiehkuroista ja ripset ovat myös kadonneet. Leikin tiimellyksessä Tuulalta ovat kuluneet ensimmäiset 30 vuotta, ensin minun hoivassa, sitten siskoni ja kun äitini toimi aikoinaan perhepäivähoitajana, hoitolapset sitä riepottelivat ulkoleikeissään ja välillä uskon, että ihan nätisti hoivatenkin.

Kunnes sitten lopulta pelastin Tuulan kotiini "eläkepäivilleen".
Huulet ehostin kynsilakalla ja muutoinkin kylvetin koko nuken. Vaatteet olin varannut sille myös aikoja sitten eli olin löytänyt kätköistäni minulle vauvana kuuluneen kietaisupaidan pitsikauluksella ja vanhasta tyynyliinasta ompelin essun. Muutoin sininen vaate on nuorimman poikani juhlava potkupuku, joka käy ihan hyvin näin tyttönukellekin, jolla on siniset silmät.

Kuvasta näkyy, miten Tuula on "syönyt" peukkunsa.

Tässä on Tuula tänäpäivänä niin hyvin kunnostettuna, kuin sen itse osasin ja etsii nyt paikkaansa kodissani. En oikein vielä tiedä, missä sitä alkaisin pitämään, mutta eiköpähän se jonkun paikan vielä löydä ja jos elämä niin suo, niin lapsenlapset voivat sitä vielä hoivata joskus.

Ystävänpäivää!

Vielä ehtii virkata esim. vanhasta lakanasta ystävänpäivän muistamisia. Leikkasin tai oikeastaan revin kuteiksi vanhan haurastuneen lakanan ja virkkasin siitä oheisen pikkuisen astian/vadin ja pussukan esim. vaikkapa ruukun suojaksi. Työt oli nopeatekoiset, noin tunnissa koukutetut.

Ojennankin teille mukaville vierailijoille tästä astiasta tulevan ystävänpäivän namut. Olkaapa hyvät!:)

Oikein mukavaa ystävänpäivää!

Pieniä löytöjä

En ole aikoihin kierrellyt kirppareilla ym vanhan tavaran putiikeissa, mutta nyt tuli kurkattua, kun veimme hyväkuntoisen vanhan sohvamme kierrätyskeskukseen odottamaan kenties uutta kotia. Kiertelin siellä, mitäänhän en oikeasti tarvitse, mutta silmiini osuivat nämä kauniit kristallileikatut juomalasit. Kaiken lisäksi näyttivät aivan käyttämättömiltä. Mukaanhan ne sitten päätyivät lähtemään.

Lisäksi löysin kuvassa näkyvän silkkisen hortensiakranssin, josta pidän sen luonnollisen ulkonäkönsä vuoksi. Rahaa kului vain vaivaiset 5 euroa yhteensä. Siis löydöt! :)

Pinkkiä

Hupsista, kun ihastuin pinkkiin ja niinpä lankesin ostamaan itselleni pinkin pipon ja hanskat. Ja täytyihän niihin sopiva kaulahuivikin saada. Kaupoista en löytänyt, joten eipä auttanut, kuin ruveta kutomaan haluamaansa. Kudoin patenttineuleella 5 1/2 mm puikoilla Novitan "Mambo"-langalla. Loin puikoille 16 silmukkaa ja lankaa kului 2 x 100 gramman kerä. Nopeata oli tehdä, syntyi illassa ja nyt on sitten kaikki sävysävyyn :)

Ja näillä eväillä talven tuiskuja vastaan...lempeästi! :)

Naavakranssi

Löysin mukavan naavaisen tai oikeammin jäkäläisen männyn ihan tuosta takametsästä ja tekikin mieleni kokeilla tehdä kranssia jäkäläisistä oksistaan, kun en ole sitä aiemmin kokeillutkaan.
Olkoonkin tämä kuluvan talven viimeinen talviaiheinen kranssini.

Ja kauniisti siihen sopi "Pikku-Pihlajan" Merjalta saamani sydänsomiste.