Mosaiikkipalloja jälleen

Mosaiikki palloja teki mieli taas tehdä. Mm. ihania kultaisiakin minimosaiikkipaloja on Mosaiikkimiljöössä saatavilla.

Olen aiemmin tehnyt samantapaisia palloja ja ne löytyvät tästä linkistä.

Tyroxi -pallon päälle jälleen liimailin ja annoin kuivua, jonka jälkeen saumasin saumauslaastilla.

Huomenna alkaa helmikuu ja kevät jo ison askeleen lähempänä!

Kerttuli

Tässä on minun kotimussuni,
kun muut mussukat ovat jo lentäneet pesästä pois.

Gerbera eli kotoisammin Kerttuli
täytti pari viikkoa sitten 4 vuotta.

Rotuhan on Australian silkkiterrieri. Mukava seurakoirarotu, joka oppii herkästi talon säännöt ym. tottelevaisuudet. Topakka ja reipas sekä äärettömän lempeä. Ei irroita karvaa, koska ei kasvata välivillaa ts. talviturkkia.

Kertun kanssa kävin perustottelevaisuuskoulutuksen paikallisen kerhon kautta. Mielelläni olenkin kaikkien koirieni kanssa käynyt tottelevaisuuskoulun, joka samalla sosiaalistaa niitä, vaikka ovatkin jääneet suurimmalta osin ihan seurakoiriksi. Aiemmin minulla ollut mm. Afgaaninvinttikoiria, joiden kanssa harrastin näyttelytoimintaa, niiden kanssa ei juurikaan tottelevaisuuskoulutus kovinkaan tuloksellisesti luonnistu, mutta näyttelykoulutusta tosin treenailtiin.

 

Ja sitten...

-ihania esikoita kävin vihdoin ostamassa!

Luistimet koristukseksi

Nämä luistimet ovat jo jonkin aikaa roikkuneet talvikoristuksinani mm. kuistilla ja toisinaan jossakin naulakossa sisällä.

 

Kovasti olen yrittänyt etsiskellä kierrätyksistä ja kirppareiltakin vanhoja pieniä luistimia, jotka sitten hiukan tuunaisin, muuta enpä vain ole löytänyt, joten itsehän nuo sitten jouduin värkkäämään. Kaavat jälleen omasta päästä ;-D.  Kankaaksi leikkelin vanhasta pellavasekoite liinasesta palaset ja pitsiäkin löytyi jämälaatikosta. "Terät" taivuttelin rautalangasta. Melko helppo on tehdä.

 

Ja, niinpä niin - tiedän kyllä, 

että joulu on jo mennyt,

mutta kun minulla vielä puhkesi kukkaan tämä amaryllis. 

Tuo voi olla liian jouluisa kuva, mutta menköön nyt vielä tämän kerran.

Kaiholla jo kuitenkin haikailen esikoiden ostoon...

Valkea Tilda -neitokainen

Tämän tekemisestä olin haaveillut.

Siis valkeamekkoisen Tildan ompelemisesta.

 

Kankaat ovat ihan omasta kangasvarastosta, paitsi ihokankaan osuus.

 

Nyt se on sitten tehty
ja noin suurinpiirtein olen lähes tyytyväinen.

Villasukkia

Vai, voikohan näitä ihan villasukiksi kutsuakaan, kun ovat Novitan Ilona-langasta, jossa on villaa vain 40 %.

 

Joka tapauksessa, nyt vuodenvaihteen jälkeen, toteutin tämän itselleni asetetun haasteen ja neuloin villasukat ensimmäistä kertaa, sitten kansakoulun ala-luokkien.

Kyllä olikin punnertamista ensimmäisten sukkien kanssa nimenomaan kantapään neulomisessa, vaikka olin ihan hyvät ohjeet tulostanut netistä. (Kyseessä on siis tiimalasikantapäät.)

Purin ja aloitin uudestaan toistakymmentä kertaa, mutta lopulta hoksasin ja sitten täytyikin neuloa vielä parit sukkaset lisää, jotta oppi jäisi mieleen.
 

Ihan sopivatkin niistä tuli, kun vain nyt raaskisin alkaa niitä pitämään.
Nyt olen niin sankaria, ettei tosikaan! ;-D

Hiukan on juuri tänään  mieli haikeana, kun kuopus lähti armeijan harmaisiin hetki sitten. Mitenkähän tähän hiljaisuuteen tottuu. Ja huomenissa on aika lääkärille nesteen poistoon polvesta ja se pelottaa, vaikka ei pitäisi olla kivuliasta. Marraskuussa teloin polveni kupsahtaessani nurin pihan portaissa ja siitä asti on vasen polvi oireillut, kunnes nyt ilmeisesti on niin rasittunut, ettei turvotus laske ollenkaan kylmäpussinkaan kera, vaan kerää lisää nestettä.

Eipä auta, eteenpäin se on mentävä. Pieniähän nämä asiat/vaivat ovat.

Oikein ihania talvisia päiviä kaikille

ja sydämellisesti tervetuloa uudet lukijani!

Joulu Levillä

Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Viivytäänpä kuitenkin vielä hetki joulussa.

Vietimme koko perheen kanssa jouluviikon Levillä. Matka oli kyllä melkoisen puuduttava, mutta äkkiä se unohtui, kun pääsimme perille.

Oheinen joulukuusikuva Rovaniemen keskustasta.

Kuva majapaikastamme.

Ruokapaikka Ämmilän tunnelmaa, joka kuuluu Hullu-Porolle.

Ja tulaisiani, jotka sattuneesta syystä niin jouluisia...

Lapin kairaa

Oli kyllä unohtumaton viikko, koska aiemmin emme ole koskaan olleet kotoa poissa jouluna. Nyt lähdimme yhteisestä päätöksestä ja valkean joulun löytäminen kannusti lisää, kun täällä eteläisessä Suomessa sitä ei näkynyt.

Ulkoiltua tuli paljon ja nuoriväki tietysti vietti suurimman osan päivää rinteillä. Nyt täytyy hiljakseen vain yrittää palata arkeen ja katsoa, mitä tämä uusi vuosi 2012 tuo tullessaan.

Lämmin kiitokseni kaikista joulutoivotuksista!