Puiset kukkakehykset ja lokerikko

Käväisin kirpparikierroksella keskimmäisen poikani ja hänen kihlattunsa kanssa pitkästä aikaa. Ovat kovia kiertelemään niissä. Mitään en lähtenyt etsimään, mutta jotakin kummasti vaan mukaan tarttui, kuten tämä kaunis puinen kukkasomisteinen kehys.

Kehystä kanniskellessani osui silmääni oheinen kipsistä tehty lintupariskunta.

Kotiin palattuani maalasin kehyksen valkeaksi ja sovitin yhteen lintupariskunnan kanssa.
Seinälle pääsivät.

Olen hiljakseen alkanut ihastumaan käsinvirkattuhin pitseihin ja olenkin niitä sieltä täältä ostellut. Ajattelin jopa, että esillekin voisin laittaa ja pyysin miestä tekemään pikkuisen lokerikon " jämälaudasta", mitä varastosta löytyy.

Lidlissä myytiin vähän aikaa sitten rungollisia yrttejä, joista kotiin kiikutin rosmariinin. Taisi hiukan pakkanen puraista, kun on tiputellut tummuneita lehtiään, mutta nyt näyttää taas saaneen uutta elinvoimaa.

Kiitos ja lämmin halaus kaikille kommentoijille ja vierailijoille!

Pupuja itse ommellen

Ompeluinnostukseni näyttää jatkuvan, kun kerran olen koneen esille nostanut. Kivaahan tämä on! :) Tilda-ompeluksistani intoutuneena, päätin kokeilla tehdä pupuja. Työni laatu ei ole mitään kymppi luokkaa, mutta näin kotitarpeiksi ihan riittävä.

Kaavat suunnittelin itse, koska halusin niihin Mailegin pupujen tyyliä ja lisäksi kokoakin.

Tarvikkeina oli jälleen, mitä kaapista löytyi; Ikean vanha luonnonvalkoinen lakana, kodinhoitohuoneen vanhat verhot, virkattu pitsiliina, jonka olen joskus yli 20 vuotta sitten jostakin hankkinut ja täytteeksi vanhan tyynyn ihan kelvollista vanua. Helmoihin lisäilin pitsiä ja rusetteja.

Ja kone surisi pari iltaa ja tässä näitä pupuja nyt esittelyyn. Kaksi tyttöä ja yksi poika.

Hauskojahan näistä tuli ja näin keväällä ajankohtaisia pääsiäisenkin lähestyessä.

Ompelukone joutaa nyt kaappiin, kunnes taas joskus inspiraatio iskee.

Retro -kattokruunun uusi elämä

Miten uudistaa vanha retro - kattokruunu(?)
No, tässä yksi ehdotus.

Näitä puisia 1970-80 luvun kruunuja on varmasti monella varastoissa roikkumassa, kuten myös minun vanhempieni ja appivanhempienikin kätköissä. Monien mielestä nämä ovat varsinaisia kamaluuksia, niin minustakin ;-D . Mutta kaksi siis minulla näitä on, toisen vein mökille ja tein siitä tuikkukynttelikön, mutta tämän äidiltäni saaman ajattelin kokeilla palauttaa varsinaiseen käyttöönsä eli lampuksi vierashuoneeseen.

Alkuperäiset varjostimet ovat näissä lampuissa melko suuret, mutta kiva oli yllätys, kun löysin ihan sattumalta hiukan pienemmät ja sirommat varjostimien kehikot kirpparilta muutamalla sentillä ja niihin tulevaa valkoista muovinauhaa, josta mm. muovimattojakin kudotaan, kävin ostamassa Etolasta (n. 2 e).

Ajattelin aluksi maalata puuosat valkoisiksi, mutta sitten löysin varaston kätköistä hopeista spreimaalia, koska jotenkin se tuntui sopivan huoneen väreihin paremmin. Voi olla, että sen vielä valkeaksi maalaan, mutta saa olla näin nyt aluksi.

Valkoiset rusetit lisäsin somisteeksi.

Lopuksi toivotan oikein hyvää naistenpäivää!

Isoäidin neliöitä

Isoäidin neliöt ovat tulleet nyt kovasti suosituiksi ja pitkään harkittuani, täytyihän se minunkin yrittää niitä virkata, kun ovat vielä monien mielestä ihan helppojakin.

Helppojahan ne olivat ja nopeasti tehtyjä, mutta enpä ihan viimeisen päälle symmetrisiä niistä saanut. Mutta, kun yhteen niitä ompelin, niin virheitähän tuskin enää huomaakaan ;)

Tästä tuli nyt tällainen harjoitelma :-D

SaintPauliat eli Paavalinkukat ovat nyt edullisia ja niitä onkin tarjolla runsaasti.

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!