"Hannes"

Joululta olen saanut muutaman sypressin säilymään ja hiukan laitoin niille keväisempää ilmettä.

Kireiden pakkasten jälkeen yllättäen onkin mittari plussan puolella. Lunta on aivan valtavasti ja se on melko raskastakin, joten isäntä joutui kuopuksen kanssa viikolla, ennen näitä plussa-asteita, tipauttelemaan katolta lumia.

Herättelin henkiin myös jokatalvisen pihavahdin eli "Hannes"-lumiukon. Viimetalvena en saanut sitä tehtyä, kun lumitilanne ja kelit eivät suosineet, mutta tänä vuonna sain sen tehtyä :)
Pojat jo vähän vitsinä kyselivätkin, vaikka aikuisia ovatkin, että koska teen Hanneksen.
No, nyt se on tehty, mutta näyttää reppana sulavan kovaa tahtia.

Hiihtolomaviikko alkamassa täällä meilläpäin ja kuopus suuntaakin isoveljensä luokse Kuopioon ja sieltä Tahkolle. Me isännän kanssa suihkimme suksilla ihan tässä lähistöllä ja piipahdamme mökillä. Vuokatista huoneisto varattuna kuun puolivälin jälkeen ja sitä jo odottelenkin.

Pirteitä hiihtokelejä kaikille! :)

Wanhojentanssit, tarina ystävyydestä

Jatketaan ystävä-teemalla näin ystävyydenpäivän jälkeisellä viikolla.
Tänään saimme, mieheni ja minä sekä pitkäaikaiset naapurimme näin vanhempina nauttia kuopuksemme ja heidän tyttärensä Wanhojenpäivien tanssiaisista. Pidimme ja liikutuimme kovasti kaikesta näkemästämme.

Kuopuksemme ja tuon ystävänsä tarina alkaa aivan hiekkalaatikolta. Olemme naapuriperheitä. Yhdessä ovat kaveruksina kulkeneet seurakunnankerhot, ala- ja yläasteet, jonka jälkeen siirtyivät eri opinahjoihin, mutta ystävyys on säilynyt. Ja syksyllä siis tuo naapurin tyttö pyysi kuopustamme parikseen Wanhojenpäivän tanssiin ja poika suostui aivan muitta mutkitta tehtävään. Tanssiharjoitukset ovat kestäneet syksystä aina tähän päivään saakka.

Tänään oli siis kaiken tiiviin harjoittelun ja saavutuksen huipennus, kun pääsivät esittämään taitojaan läheisilleen, tutuilleen ja sukulaisilleen. Ja kyllä näin äitinä oli jotenkin niin sydäntä sykähdyttävää seurata heidän sujuvaa yhteispeliään ja luottamustaan toisiinsa.

Tästä päivästä ja koko harjoitteluajasta jää pysyvät ja lämpimät muistot varmasti molemmille heille, kuten myös meille vanhemmille.

Kiitos vielä teille nuoret, tästä juhlasta! :)

Ystävänpäivää! :)

Ystävänpäivä lähestyy ja vielä ehtii askarrella, vaikka mitä ystävälle tai rakkaalle lahjaksi. Tällä kertaa tein ns. kierrätyssydämen kananmunakennosta.

Tämä sydän on melko iso eli noin parikymmenta senttiä korkea. Revin pari, 15 munan kennoa kulhoon, jossa on vettä. Annoin liota useamman tunnin, jonka jälkeen murustelin niitä lisää käsilläni, jotta pehmenisivät kunnolla. Lopuksi vielä sauvasekoittajalla "soseutin" tasaiseksi massaksi.

Massan valutin lävikon lävitse ja sen jälkeen muovailin siitä pieniä palloja.
Kuivatin niitä huoneen lämmössä päivän ja sen jälkeen kiertoilmauunissa 100 asteessa sen verran, että kuivuivat kokonaan.
Sitten vain liimailin palloja kuumaliimalla pahvista leikattuun sydänmuottiin. Suihkautin spray-maalilla pinnan valkoiseksi. Untuvaisen lookin sain painelemalla ohuita pumpulinsäikeitä pallojen väliin.

OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Viikonlopun leipomuksia

Viikonloppu on kulunut pientä flunssan poikasta taltutellessa. Tuli hellittyä perhettä ja itseänsä pienillä leipomuksilla.

Mieli teki täytettyjä patonkeja, joita leivoin ihan perusleipätaikinasta. Kaulin taikinan ja väliin laitoin kinkkusuikaletta sekä yrttituorejuustoa. Voi, että oli hyvää lämpimänä.

Ja toki juotiin kahvit Runebergin torttujen kera. Joulupipareita oli vielä varastossa jonkun verran, joten intouduin leipomaan tortun.

Ja kukkia unohtamatta, niitä täytyy aina kodissa olla! :)
Tulppaanit ovat nyt edullisia.

Lähdetään hyvillä mielin uuteen viikkoon ja pienet synttärijuhlat on tiedossa, kun kuopus täyttää 18. Niin se aika vain vierähtää.

Kirpparilta hedelmäpuita ;)

Harvakseltaan käyn kirppareilla, mutta tuttavani innostamana lähdin mukaan. Mitään erityistä en lähtenyt etsimään, mutta kummasti jotain tarttui mukaan.
Kuten tämä omppopallo.

Ihan kivahan se olisi ollut noinkin, mutta päädyin sitten suhaisemaan spray-maalilla valkeaksi. Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen.

Löysin myös tällaisen hyllykön/naulakon, joka oli alun alkaen tumma, mutta maalasin tämänkin valkeaksi. Hyllykön vien mökille ja kesää jää siis odottamaan hylly.

Tämän seuraavan taasen ostin 2 eurolla melkeinpä vitsinä mukaan. Eli kyseessä on silkkinen appelsiinipuu, jonka appelsiinit maalasin valkoisiksi ja nyt se tuossa keittiön nurkassa oikeiden murattien keskellä iloitsee uudesta elämästään :)

Mutta, kyllä on tullut lunta!!
Selkäviallisena se on ollut melkoista vääntöä, mutta talkoisiin olen osallistunut kuitenkin. Miesväkihän se meillä suurimmaksi osaksi lumityöt tekee.
Tässä kuvaa, miten hirmuisen suuriksi ovat hanget pihalla kasvaneet.

Eipä tarvitsisi enempää lunta sataa, vaikka onhan suuret kinokset ja pehmeä valkea maisema toki kaunista.

Ja mukavaa oli, kun Sanna "Toukokalliolla" -blogista muisti minua tällä ihanalla tunnustuksella.
Kiitos Sanna! :)

Haluan ojentaa tämän eteenpäin kaikille teille luonani vieraileville bloginpitäjille!