Timotei

Timotei on minulle se varsinainen ainoa oikea kesäheinä. Harmihan se on heinäallergikoille, mutta muutoin kovinkin tärkeä kylvöheinämme.

Ja taittuu se ihan vaikka kimppuunkin.

Tai vaikkapa sydänkranssiinkin se on oiva materiaali ja voi kuivuttuaankin olla vielä ihan sievä.

Näinhän me tehtiin lapsena, pujottelimme metsämansikat timotein varteen ja napsittiin ne siitä suuhun tai pikkulautaselle ja maitoa, hiukan sokeria päälle, nam! :)

Leppoisaa heinäkuun alkua!

Kotilo risuista

Kiitos kaikille juhannustoivotuksista! :)

Nyt ollaankin sitten ihanasti kesässä ja säät suosivat. Mökillä tuleekin oltua aina vain enemmän.

Tähän postaukseen laitankin Kaisan Pajupirtti-blogista saamaani kivaan kesähaasteeseen, tehdä jotakin meriaiheista luonnonmateriaaleista.
Pari päivää tuossa mietin, mitä keksisin ja mistä materiaalista. Lopulta sain idean, kun silmäni osuivat jostakin kaukomaan reissulta saamaani kotiloon.
Ja näin syntyi risukotilo ;)

Varsinaista tuoretta punontarisuahan ei nyt ole saatavilla, kun puissa on lehdet, mutta käytin tähän työhön juhannuskoivujen oksia, joista riivin lehdet ja vanhasta koivunrisuista tekemästäni sudenkorennosta otin hiukka lisää.
Kierrätystä siis :))


Heh, vähän joltakin tötteröltähän se näyttää, mutta mielukuvituksen avulla se on hyvinkin kotilo...

Tässä "mereni", jonka hiekalla kotilo asustelee eli mökkijärvemme auringonkilossa.

Lämpimiä kesäpäiviä toivotellen

Juhannus

Toivottelen kaikille teille täällä blogissa piipahtaville

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Kielot

Kielojen kukinta alkaa olla parhaimmillaan täällä meillä ja viimeiset hetket poimia tuoksuvia kaunokaisia maljakkoon.

Tein muutaman asetelman niistä.

Kalliokieloa olen istuttanut pihaan. Löysin sitä tuosta läheisten kallioiden luota ja hyvin on menestynyt puutarhassa. On oikeastaan rehevämmän oloiseksikin tullut. Hiukan myrkyllinen on tämäkin kielo.

Lämpimiä ja kielontuoksuisia päiviä !

Metsäpuro

Aivan mökkitiemme tuntumassa virtaa kirkasvetinen pikkuinen puro, jota ihailen aina ohi ajaessamme. Mutta tällä kertaa, nuorimman pojan innostaessa, päädyimme pikkuretkelle sen äärelle kuvataksemme samalla.

Rentukat kukkivat juuri parhaillaan, ovatpa ne todella häikäisevän keltaisia.

Puron pohja on hiekkapohjainen ja teki mieli mennä kahlailemaan, mutta oli vielä niin kylmää vesi.

Luonnon muovaamaa taidetta.

Menemme varmasti vielä monta kertaa uudelleen käyskentelemään pehmeään sammalmetsikköön pitkin puron vartta. Mikä rauha ja kauneus.

Aurinkoista kesäkuun alkua!