Ensimmäinen adventti

Ensimmäinen adventtipyhä jo ovella. Virallisesti joulunaika alkamassa.
Kyntteliköt kaivettava kaapeista ikkunoille valaisemaan, tällä hetkellä melko pimeää ja lumetonta maisemaa.

Sydämessä se joulu kuitenkin jo alkaa tuntua ja lämmittää mukavasti mieltä.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia!

Pikkujoulun aikaan

Ensimmäisiä joululeivonnaisia on jo tullut paistettua. Pipareista aloittelin ja tällä kertaa teinkin vaaleita joulupipareita ilman siirappia eli pohjana ihan peruspiparitaikina, johon lisäsin joulunmausteita. Ihan hyviä ovat ja vaikkakin perheen miesväki kaipailikin siirappipipareiden perään, mutta paistellaan niitä myöhemmin.

Ja pikkujouluajassa kun ollaan, niin pikkuinen kuusi pääsi sisälle ja oksille ripustelin pipareita jouluntuoksua tuomaan.

Tästä se joulun odottelu alkaa... :)

Possun uusi elämä

Vähän jo joulua mielessäni, sain idean tuunata, joskus kauan sitten appiukon tekemästä possu-leikkuualustasta (terkkuja vaan, jos satut appi vilkaisemaan sivuja) , jouluisen somisteen.

Tässä siis jo kolhuja saanut vanha possu ennen tuunausta.

Ja tässä uudessa elämässään :)
Valkoista maalia pintaan ja rusetti kaulaan napin kera ja siitäpä tulikin entistä ehompi.

Joulua odotellessa

Hiljakseen siirrytään pikkujouluaikaan.

Sisustamista

Loppukesän ja syksyn aikana olen hiukan sisustellut päivittäen kodin ilmettä. On uutta verhoa olohuoneessa ja erilaisia sisustustekstejä siellä täällä, joihin olen nyt kovasti tykästynyt. Olen melkoisen kova kaikenlaisen maalaisromanttisen/rannikkotyylin perään, vaikka koitankin säilyttää tietyn minimalistisuuden siemenen, jotta ympäristö säilyisi harmonisena sekä helppona siivota pölynpyyhkimisineen.

Kohta pääsee asettelemaan kaikkea jouluista näiden koristuksien sijaan. Olen useampana vuonna sisustanut joulumme lähes valkoiseksi kukkia myöten, mutta tänä jouluna siihen tulee ripauksia punaista sinne ja tänne. Kävinkin jo ihastelemassa ja hypistelemässä paikallisessa sisustus-/kukkapuodissa kaikkea ihanaa joulutavaraa. Piristi kummasti, vaikken vielä mitään sen kummoisempaa mukaan ostanutkaan.

On niin mukavaa, kun lunta on satanut lisää ja tänään varsinkin on ollut upea auringonpaiste.

Meidän koira

Marraskuuta kuljetaan ja päätinkin tehdä postauksen meidän koirulista, kun sattuu olemaan marraskuuntyttö silkkiterriereiden silkkikalenterissa.
Kuvassa Gerbera on noin 8 viikkoinen.

Tumma "rotweiler-väritys" on kaikilla silkkiterrieripennuilla alkuunsa ja sitten, kun turkki alkaa kasvamaan, tumma väritys kasvaa pikkuhiljaa pois.
Näissä seuraavissa kuvissa näkyy reilun puolen vuoden ikäisenä, miten tumma väri siirtyy kasvaessaan alemmaksi jääden latvoja koristamaan.

Tällä rodulla ei ole ollenkaan varsinaista turkinvaihtoa/-lähtöä. Karvaa ei siis lähde, muuta kuin harjatessa takuista. Silloin tällöin leikkelen ja siistin, ettei turkki pääse maata laahaamaan. Me ei olla niin tarkkoja turkin pituudesta, kun emme käy näyttelyissä.
Tottelevaisuus koulutuksessa olemme sen sijaan käyneet ja suorastaan erinomaisesti Gerbera on kaikkea oppinut. On oikein kuulias ja helppo.

Gerbera täyttää parin kuukauden päästä 2 vuotta. Olemme erittäin tyytyväisiä rotuun, joka on älykäs, pirteä ja vastavuoroinen. Koiria minulla on ollut aina, lukuunottamatta aikaa, kun lapset olivat pieniä. On ollut noutajaa, landseeria, munsterin seisojaa ja afgaaneita.

Kuva-arvoitus.
Löydätkö seuraavasta kuvasta koiran? ;)
Eli melko hyvin väritykseltään maastoutuu syksyiseen luontoon, jossa tykkää kovasti nuuhkia kaikkea mahdollista.

Siinäpä tarinaa lemmikistämme, josta on muodostunut tosi tärkeä perheenjäsen.

Ja sitten toivottelenkin kaikille isille...

Kiva on, kun saatiin pieni lumikerroskin valaisemaan hämärää marraskuuta :)