Wanhojentanssit, tarina ystävyydestä

Jatketaan ystävä-teemalla näin ystävyydenpäivän jälkeisellä viikolla.
Tänään saimme, mieheni ja minä sekä pitkäaikaiset naapurimme näin vanhempina nauttia kuopuksemme ja heidän tyttärensä Wanhojenpäivien tanssiaisista. Pidimme ja liikutuimme kovasti kaikesta näkemästämme.

Kuopuksemme ja tuon ystävänsä tarina alkaa aivan hiekkalaatikolta. Olemme naapuriperheitä. Yhdessä ovat kaveruksina kulkeneet seurakunnankerhot, ala- ja yläasteet, jonka jälkeen siirtyivät eri opinahjoihin, mutta ystävyys on säilynyt. Ja syksyllä siis tuo naapurin tyttö pyysi kuopustamme parikseen Wanhojenpäivän tanssiin ja poika suostui aivan muitta mutkitta tehtävään. Tanssiharjoitukset ovat kestäneet syksystä aina tähän päivään saakka.

Tänään oli siis kaiken tiiviin harjoittelun ja saavutuksen huipennus, kun pääsivät esittämään taitojaan läheisilleen, tutuilleen ja sukulaisilleen. Ja kyllä näin äitinä oli jotenkin niin sydäntä sykähdyttävää seurata heidän sujuvaa yhteispeliään ja luottamustaan toisiinsa.

Tästä päivästä ja koko harjoitteluajasta jää pysyvät ja lämpimät muistot varmasti molemmille heille, kuten myös meille vanhemmille.

Kiitos vielä teille nuoret, tästä juhlasta! :)