Blogi -tunnustuspalkinto

Sain tämän kivan blogi -tunnustuksen Punaisten ruusujen Marja-Leenalta. Kiitoksia paljon! Täten ojennan sinulle itsellesi Marja-Leena tämän myös. Ole hyvä!

Muutoin en osaa päättää kenelle sitä jatkaisin, olen törmännyt tähän melko monessa vierailemassani blogissa, mutta ojennan sen mieluusti teille kaikille ihanille vierailijoilleni.
Kiitos, kun olette löytäneet blogini! :)

"No-o onkos tullut kesä...."

Nimittäin näin kauniisti paistoi aurinko rannassa hetken aikaa, kun pyörähdimme siellä viikolla.
Tavallaan ihan kiva, mutta vastapainona on sitten nämä sateiset ja sumuisetkin marraskuun päivät.
Vene oli puolillaan vettä, kun oli niin paljon satanut. Käännettiin poloinen vanha paatti ympäri odottelemaan lunta ja jäätä.
Saa nähdä, koska järvi jäätyy, taitaa mennä tammikuulle. Parina viime talvena jää ei ole edes kovin paksuksi ehtinytkään. Näinköhän on Suomen talvet pysyvästi näin leutoja (?)

Pihakeittiö saatiin rakenneltua loppukesästä ja syksystä niin pitkälle sekä tukittua aukot hiiriltä ja oravilta, että ensi keväänä tästä on hyvä jatkaa sisustuspuuhilla. Valmiina on jo odottamassa appivanhemmilta saatu soma pikkuinen emaloitu valkoinen puuliesi.


Seuraavan kerran pyörähdetään mökillä oletettavasti kuusen haussa. Silmäilimme jo sopivan kaadettavan kuusen, josta latvan nappaamme.

Kyllä se aivan kohta talveksi muuttuu.

Siirappipareita

Pikkuisen jo joulutunnelmissa, kun leipasin pienen määrän siirappipipareita. Onhan tämä vähän sellainen varaslähtö, mutta toisaalta joulunaikaan liittyy niin paljon kaikkenlaista, että pelkät joulunpyhät eivät tahdo riittää mukavista asioista nauttimiseen. Niinpä aivan hyvin voi jo hiukan ottaa ensimakua. Pipareista tuli taloon ihana jouluntuoksu ja tekemäni pieni kuusikranssi toi sitä vielä lisää.

Kokeilin ripustaa piparin kynttilän kupeeseen ja tästäpä ajattelinkin, että ihan kiva vaikka pikkuiseksi jouluviemiseksi.

Mukavaa pikkujoulunaposteltavaa ovat siirappipiparit homejuustolla (sitä saa myös kevytversiona) ja viinirypäleillä. Nämä ovat nii-iiin hyviä! :)

Risusydämiä

Ihanaa! Löysin hakkuualueen mökkimme läheltä, josta pääsin taittelemaan koivunrisuja ja kylläpä olikin mukava taitella niitä, kun olivat tuoreita ja notkeita. Sylillisen vain tällä kertaa kuitenkin napsin auton perään, mutta täytyypä poimia niitä lisää, kun seuraavan kerran siellä pyörähdetään.
Risuista vääntelin tällä kertaa näitä helppoja sydämiä, joita ajattelin jaella vaikkapa jouluna.

Yhden sydämen kokeilin suihkuttaa valkoisella matta spray-maalilla valkoiseksi ja ihan hyvin onnistui.

Omituisten otusten kerho

Sain tälläisen kerhokutsun ja samalla haasteen "Punaisten ruusujen" Marja-Leenalta ja melkoisen pähkäilyn (kun ei niitä muka meinaa löytyä..) tuloksena sain kuin sainkin aikaiseksi tähän kerhoon vaadittavat kriteerit eli 5 omituista tapaani ;)

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Ja nämä 5 omituista tapaani ovat:

1. Olen porkkana-addikti. Minun täytyy jokapäivä saada rouskutettua vähintään 5 porkkanaa ohuiksi suikaleiksi pilkottuna, nam!

2. En kykene nukkumaan täysin pimeässä, vaan minulla palaa pieni yövalo.

3. Ennen yöunille menoa, minun täytyy lukea jotakin, ihan sama mitä, kunhan luen ja sitten vasta nukahdan. On toki ollut historiassani iltoja, että kaadun suoraan sänkyyn ja nukahdan samantien :)

4. Joka torstai on siivouspäiväni. On ollut jo reilut 20 vuotta. Tuosta tingin ainoastaan 40 asteen kuumeessa ja matkoilla ollessani ;) Eli tänään on lattiat kuurattu ja pölyt huiskittu :)

5. Minkä tahansa aloittamani työn teen samalta istumalta loppuun - on vaikea jättää asioita huomiselle. Tuloksena tuosta pinttymästä 2 burnouttia vuosien varrella.

Siinä siis joitakin omituisuuksiani. Lisääkin löytyisi, mutta kerhokriteerit tulee viidellä täytettyä :)



En nyt oikein osaa kutsua ja haastaa tähän kerhoon ketään erityistä, koska olen törmännyt tähän niin monessa blogissa, mutta jos joku teistä ei ole vielä liittynyt ja tahtoo ehdottomasti sen tehdä, niin olkaa hyvä ja napatkaa kutsu/haaste tästä mukaanne! :)

-Kommentoida voipi muutenkin vain :)

Rautalankasydämiä

Muutamassa blogissa olen nähnyt näitä rautalangasta tehtyjä sydämiä ja täytyihän sitä minunkin kokeilla tehdä sellainen. Helppoa oli ja varmaan työnjälki muuttuisi paremmaksi, jos niitä useampia vääntäisi. Ja työn edetessä voi aivan hyvin korjailla tekelettä, rautalanka antaa siihen mahdollisuuden.

Mulla oli rautalankakerässä vain loppu jäljellä, mutta sain siitä kuitenkin pari pyöriteltyä.

Somisteena nämä ovat ihan kivoja ja vaikka ihan joulukuuseenkin asti. Spraymaalilla näistä voisi saada haluamansa värisiä, vaikkapa valkoisia. Kranssinkin koristukseksi näistä olisi maniosti.

Monesti yksinkertaisimmillaan moni asia on kauneimmillaan

Pyhäinpäivää

Pyhäinpäivää ja toisille Halloweenia sekä marraskuun alkua!

Iltasella ovikello soi ja ukko-kulta meni avaamaan; yllätys olikin melkoinen, kun pari öhkömönkiäisen näköistä pikkuihmistä seisoi oven takana kysyen: -"Karkki vai kepponen?" Ja kun iik (!), meillä ei ollutkaan namuja varattuna oli pakko ukko-kullan vastata, että kepponen ja auts! -heittivät mokomat örriäiset raa'an kananmunan pihakivetykseen :))
Näin kävi meille...
Eipä ole täällä meilläpäin koskaan aiemmin Halloweeni -möröt kolkuttaneet ovella. Täytyypä osata ensivuonna varautua paremmin. :)

No, mutta tärkeintä tässä päivässä lienee, että kävin isäni ja mummoni haudalla viemässä kynttilät.
Hautausmaa näyttää taas niin kauniilta satojen kynttilöiden luodessa valoa ja lämpöäkin pimeässä illassa.

Farkkukierrätystä

Olen monessa blogissa nähnyt, miten esim. matonkuteista virkkaamalla syntyy nopeasti tuotosta ja mieleni alkoi halajata myös samansuuntaisiin virkkuutoihuihin. Pojan rikkikuluneet farkut olivat lojuneet vaatehuoneessa jo jonkun tovin, kunnes keksin, että mitäpä, jos kokeilisin leikelle ne kuteiksi ja yrittää koukuttaa niistä jotakin. Ja jotakin sitten sainkin niistä aikaan. Tulosta tässä. Farkkukude ei ole kovinkaan hyvin koukun alla liukuvaa, mutta ihan hauskaa puuhaa se oli ja tulosta syntyi sutjakkaasti.

Farkkupussukasta on moneksi, mutta todennäköisesti pussukka kulkeutuu mökin sinisävyiseen pikkulaan johonkin tärkeään tehtävään... :)

Nimppärikahvit

Nimppäreitäni viettelin eilenä ja oikeastaan jouduin niitä viettelemään, kun appivanhemmat ilmoittivat tulevansa päiville. En ole moniin, moniin vuosiin vietellytkään. Äitinikin käytin kahvilla samalla, kun pyöräytin hänet äänestämässä.
Nopeasti sitten täytyikin loihtia jotakin kahvipöytään ja leipasin tämän porkkanakakun.

Kakku on helppo.
-Ensiksi keskenään sekaisin;
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl soodaa

Ja sitten keskenään sekaisin;
150 g sul.margariinia tai ruokaöljyä
1/2 dl maitoa
1 prk rahkaa tai kermaviiliä
2 kananmunaa
1 1/2-2 dl hienoa porkkanaraastetta

Ja lopuksi seokset vain yhdistetään sekoittamalla hyvin.
Paisto 175 astetta ja tunti.

Pinnalle:
100 g tomusokeria,
3 rkl maitoa
n. 1/2 dl sul.margariini
Hiukan raastettua sitruunan kuorta.

Löysin vielä pihastani kehäkukkaa ja sitä asettelin kakun päälle.

Kukkiakin sain...
ja ne ilahduttavat minua pöydälläni vielä pitkän aikaa :)

Blogi -tunnustuspalkinto

Sain Elinalta Metsän keskellä -blogista, Marja Leenalta Punaiset ruusut - blogista sekä Selmalta Sitä sun tätä askaretta -blogista tällaisen tunnustuksen. Lämmin kiitokseni teille Elina, Marja-Leena ja Selma! Olen todella iloisesti yllättynyt! :)

Tunnustuksen mukana kulkee teksti:

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan. Kansainvälisen Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löydät kuvaa klikkaamalla.

Vaikean paikan edessä olen valitessani kaikista tähän mennessä tutuiksi tulleista blogeista nuo 5, laitan kuitenkin hyvän kiertämään ja päädyn sellaiseen ratkaisuun, että valitsen tunnustuksen saajaksi ensimmäiset 5 henkilöä, jotka ovat blogissani kommentin jättäneet, kun perustin sivuni ja heiltä löytyy todella paljon luovuutta ym. ja he ovat:

1. Värkkää, neuloo, purkaa - Mummo

2. Punaiset ruusut - Marja-Leena

3. Sitä sun tätä askaretta - Selma

4. Wanhattaren - Mari

5. Riihipirtin - Tinttarus

Shoppailua ja tähtiä

Piiiitkästä aikaa intouduin kaupoille shoppailukierrokselle ja jotainhan sieltä mukaani tarttui. Eipähän sieltä joka kerta tarvitsisi jotakin mukaan ostaa, koska minulle tuntuu joinakin kertoina riittävän pelkkä silmänruokakin, mutta nyt oli pientä tarvetta ostaa kaipaamiani tavaroita. On shoppailukertoja, jolloinka vain katselen ja nautin kauniista tavaroista ja esillepanosta. Heräteostoksia pyrin välttämään.
Putiikeissa näkyy joulun tulo jo jonkin verran ja parasta aikaahan koko joulutohinassa on sen odotus ja valmistautuminen - itse joulunpyhäthän menevät melko nopeasti ohi.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ostavasi olohuoneseen tähtityynyjä ja nyt oli tullut paikalliseen tavarataloon yhtä sorttia ja olen kovin tyytyväinen ostokseen.

Pentikiltä matkaan tartui tämä hillityn yksinkertainen lintuhäkki, jonka sisälle asettelin viherkasvin. Saa nähdä, miten juoru viihtyy siellä. Olisi hauska nähdä, miten sen versot kurottautuvat häkin rakosista ulos.

Tänään on torstai ja siivouspäiväni, joten eikun imuri surisemaan ja kohti viikonloppua. Iltasella tulee "Kotikatu" -sarja ja sitä odotellessa pölyhuiskat hommiin. Flunssan jälkitautina sain ulkokorvan tulehduksen, johon lääkekuuri menossa. Ulkoharavoinnit saavat vielä siis odotella.

Maksaruoho -askarointia

Komeamaksaruohoa on puutarhassa niin paljon ja kauniisti kukassa, että täytyihän siitä alkaa jotakin askaroimaan.
Monasti on käynyt niin, että ihan parhaimpaan kukkaansa ei ole ehtinyt kylmän syksyn vuoksi, mutta tänä vuonna on toisin. Maksaruoho kukkii todella pitkään suotuisissa olosuhteissa ja kestää myös sidonnassa, jos tekelettä säilytetään ulkosalla.

Sisälläkin se kestää toki maljakossa melko pitkään ja hyvässä lykyssä muodostaa juuriakin, jolloinka voi koittaa lisätä sitä istuttamalla multaan.

Piparikätkö ja lasten aikaansaannoksia

Tai enpä nyt tiedä onnistunko pipareideni kätkeminen tässä huushollissa piparivarkailta. Parhaani teen :)
Tilasin Wanhattaresta oheisen ihanan cookies-purkin ja käyttöön otin samantien.
Kauan etsiskelin sopivaa purkkia eikä täältä meiltäpäin löytynyt liikkeistä. Mukavia siis nämä nettipuodit.

On jännä, miten piparit ihan kuin maistuvatkin paremmilta, kun ne on kauniissa purkissa. Pikkuleipiä on hyvä olla aina, vaikkapa yllätysvieraan varalta kaapissa tai kun itselleen pieni makeannälkä yllättää.
Varsinaisia piparivarkaita asuu enää yksi tässä talossa eli nuorimmaisemme, joka tällä hetkellä ahertaa kädentaitoa vaativissa ammattiopinnoissa.


Kädentaitojaan pojat aikoinaan treenasivat ollessaan peruskoululaisia ja käsityötunneilla valmistui kaikenlaisia esineitä. Oli perinteisiä lintulautoja, puunkantotelineitä ym.

Asettelenpa kuvaan tämän kuopuksemme koulussa tekemän tuolin. Tykkään siitä kovasti, vaikka poika itse hiukan empii koko tuolia. On kiva, kun koulun puukäsityötunneilla tehdään näitä tarvekaluja. Pikkujakkaroita löytyy kodistamme kolme, kun jokainen pojista teki sellaisen. Lisäksi löytyy yksi piianpeilikin, jonka esikoisemme teki kouluaikanaan.

Eivät vielä itse osaa arvostaa näitä, mutta voi tulla aika, kun ymmärtävät niiden arvon. Äidin sydän ainakin on näille sulanut ja nyt kun kaksi vanhinta asuu jo omillaan, niin näiden esineiden tunnearvo vain lisääntyy.

Sienessä

Eilenä poikettiin metsäpolulle toiveena saada koppaan suppilovahveroita ja niitähän löytyikin ihan mukavasti.
Tässä on mukavat sammaleiset kuusikot aivan kilometrin päässä.

Osan sienistä kokeilin kuivattaa kiertoilmauunissa n. (30-40 asteessa 12 tuntia) ja tässä lasitölkissä on pellillinen suppiloita. Minulla ei ole aiempaa kokemusta sienien kuivatuksesta, mutta näytti onnistuvan - tuloksen näkee sitten, kun niitä ottaa käyttöön.

Ja osasta täytyi heti pyöräyttää piirakka, johon tuli;
Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunasosejauhoja
1 tl leivinjauhetta
-ja nämä sekaisin.

Sen jälkeen lisäsin siihen;
2 dl maitoa
1 dl öljyä (tai sul. margariinia)
Taputtelin pohjataikinan vehnäjauhojen avulla pyöreään vuokaan (halk.25 cm).

Täyte:
1 l suppilovahveroita(paistettuna)
1 keskikokoinen sipuli (kuullotettuna)
1/2 tl maustepippuria/mustapippuria
1/2-1 tl suolaa

Ja lopuksi päälle sekoittaen keskenään:
2 dl ruokakermaa (maitokin käy)
2 kananmunaa
hippusellinen suolaa
Ja jos tahdot, voi pinnalle ripotella juustoraastetta.

200 astetta n. 30 min.