Syksyistä luontoa

Hurrh, nyt on maan pinta jäässä eli ensimmäinen kunnon pakkasyö takana.

Juuri ja juuri ehti kukkaan ruusu 'Rhapsody in Blue'. No ensi kesänä uusiksi. Yllätti tekemällä vielä näin loppukaudesta uudet nuput.

Tämä viikko vierähtänyt äitini luona keittiön 'tuunauksessa' ja vielä osa maalatuista kaapin ovista laittamatta paikoilleen. Vaikka äidillä jo ikää onkin, niin tykkää asua omakotitalossaan ja mikä ettei, kyllähän kaunis puutarhaympäristö on virikkeellinen ja kunto on onneksi hyvä, että jaksaa rapsutella pihalla ja huolehtia kodinhoidosta. Apua ei pahemmin pyytele.

Äiti täyttikin äskettäin vuosia, joten voinen ojentaa ajtuksissani tuon ruusuni hänelle, osin kiitokseksikin, kun oli aina avosylin ottamassa poikiamme hoitoon, jos tarvitsi, vieläpä oman päivätyönsä; lasten parissa, lisäksi. Onneksi oli tämmöinen mummila olemassa. Kuopuksemme muisteli hymyhuulillaan, miten mummin kanssa menivät silloin tällöin 'Rölli'-metsän kautta kylän kotileipomosta ostamaan munkkipossuja.

Koristevaahtera 'Atropurpureumin' iloista punaista.

Jo hiukan talvimielessä asettelin poron takametsän rajan penkille.

Tänään pyörähdettiin koirulin kanssa takametsässä kuvailemassa syksyä.

Kirpakkaa on keli, 

mutta kiva on alkaa syksyn reippailut raikkaassa säässä.

Nina

Muuttolintuja ja lokakuun kukkia

Ensiksi kiitokset edelliseen postaukseen kommentin jättäneille! Harvoin täällä blogissani sen suurempia filosofointejani kirjoittelen, vaikka mielelläni sitä teenkin live-elämässäni ja paljon ajatuksia vaihdetaan ihan poikain keskenkin, kun on avoimet välit ja helppo jutella aiheesta kuin aiheesta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen upea kirja Pienistä pojista kunnon miehiä oli aikoinaan ja edelleenkin, kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani tässä poikavoittoisessa perheessämme. Sinkkonen muistuttaa myös 'Hellikää lapsianne' ---  

Lokakuu.

Syksy on tullut kylmine öineen. Lehtiä varisee puista. En ole oikein koskaan ollut syksyihminen, mutta  pianhan tunnelma muuttuu, kun alamme valmistautua jouluun ja siitä vain hetki, niin jo vain  on kevät mielessä. Vanhemmiten vuodenajat vahtuvat aina vain nopeammin, mikähän siihen lienee syynä.. 

Sienessä emme kunnolla ehtineet ennen pakkasöitä käydä, mutta mökin ympäristöstä löytyy aina sen verran tatteja, että piirakan voi pyöräyttää. Pohjataikinassa mm. perunahiutaleita makua antamassa ja sienien kumppaneina tällä kertaa kalamata oliiveja.

Käväistiin miehen kanssa piristysretkellä Lahdessa ja moikattiin mm. hiihtäjälegenda Juha Mietoa, joka oli yhdessä tapahtumassa vauhdittamassa markkinahumua. Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin alesta ihanan runkoon vartetun sireenin 'Moskovan kaunotar' ja koristekirsikka 'Brilliantin'.

Oikeastaan täytyy tunnustaa, että mies niiden ostoon tällä kertaa yllytti, alkaakohan hänessä elää myös tämä hortonomian wonderland?!

Kotiinpäin ajaessa pysähdyimme ihastelemaan yhdellä peltoaukeamalla valtavia hanhi- ja joutsenparvia.

Kanervat on jo syksyn silmänilona kuistilla.

Vaikka vielä löytyy kukkijaa puutarhassakin, kuten tämän ihan itse siemenestä kasvattamani 'Koreankärhön' ensimmäiset  kukat, kyllä näitä on odotettu!

Ja syysahramit.

Syksyn iloja toivotellen

Nina

Lämmin syksy ja lapsen kasvatusmietteitä

Syksy jatkunut lämpimänä, joten puutarhassakin vielä vihertää ja kukoistaa hetken.

Kärhöt 'Ville de Lyon' ja sinivalkoinen 'ex Betina'

Tiukukukka

Ruusut 'Bad Birnbach', 'Peace', 'Fairy' ja 'Aspirin'

Ruukkuasukkina pyramidin muotoinen krysanteemi.

               Tiikerinlilja 'Sweet Surrender'

Syyssipulit sain istuteltua maahan.

Meidän kuopukselle annoin oman nurkkauksen kokeilla/luoda japanilaistyylisen alueen. Aika kiva siitä tulikin. Kiviä sammaloitettiin aluksi piimä-sammalsilppuseoksella. 

On jotensakin mukavaa, kun huomaa jälkipolvessa rakkauden luontoon ja kasvimaailmaan, uskon sen olevan perintöä jo edesmenneeltä isältäni (k.v.2000), joka oli melkoinen luonnossasamoilija ja omasi taitavan suunnistusvaiston. Ehti opettaa pojillemme maastossa kulkemista ja luonnon kunnioittamista ennen poisnukkumistaan. Juuri yhtenä päivänä pojat intoutuivat muistelemaan papan kanssa metsälammelle tehtyä onkimatkaa eväineen ja kommelluksineen. Isälläni oli muutoinkin kunnioitettavan raittiit elämänarvot, rohkea ja sisukas mies, jonka huumori oli niin, niin hauskaa, kun sille päälle sattui.

Eipä sen puoleen, kyllä meillä nauretaan ja pelleillään edelleen perheen kesken, se oli yksi parhaimmista isäni jättämistä perinnöistä. Pojathan ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelevät ammateissaan, vanhin muutti kotoa jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kuopus vielä tosin odottelee hetken, että tyttöystävänsä valmistuu ammattiinsa myös. Niin se aika rientää ja elämä on jatkunut ihan kivasti ruuhkavuosien jälkeen. Aluksi oli haikeutta, kuinka nopeasti heidän lapsuusaikansa meni ohitse. Koin henkilökohtaisesti niin upeana aikana lasten syntymän ihmeen ja heidän persooniinsa tutustumisen sekä kunnian olla heidän vanhempansa. Innolla olimme tukemassa heidän siivilleen nousemista ja kannustimme, kuten edelleenkin teemme, monissa harrasteissaankin.

Kyllähän minun sukupolveni saattelee lapsensa maailmalle hiukan hellemmin  käsin, kuin aikaisempi sodanjälkeinen, monasti tunnelukkoinenkin, sukupolvi teki, joille lapset/vanhemmuus saattoivat olla vain velvollisuus. Jälkipolvi saateltiin mahdollisimman nopeasti ruokakunnasta omilleen, kun oli niin tiukkaa. Se oli yhdenlaista kasvatuksen realismia, mutta onneksi nyt ollaan jo paljon edetty tunnekylmyyden ajoista ja suhde lapsiin rakentuu aivan toisin eväin.

Toivon, että letkeät, leppoisat ja avoimet välit säilyisivät aikuisten lastemme kanssa hamaan tulevaisuuteen ja pojilla olisi jatkossa keskenäänkin hyvät ja välittävät välit. Tämä on ollut meidän perheen peruskasvatusperiaate.

Teille pojille tällaisia terkkuja, kun tänne kurkkaatte;
** olette niin, niin rakkaita!**

Äiti ja vähän iskäkin täällä hempeilee.

Tässä tulikin kaikenlaista tarinaa ja yllättäen hypetystä myös isän/papan muistolle.

Lämmintä syyskuun loppua toivotellen

Nina

Ahvenkoskella ja Strömforsin Ruukissa

Viime viikonvaihteessa oli Loviisassa jälleen Wanhojen talojen -päivät, 

mutta ei käväisty ihan Loviisassa asti, vaan tällä kertaa pyörähdettiin Ahvenkoskella Eijan torpalla.

Samallahan tuli tietysti  kierreltyä Eija's Gardenin ideapuutarhakin.

Oli kiva, kun Kertunkin sai ottaa kierrokselle mukaan. 

Tässä seurataan kanatarhan touhuja.

 Myös Strömforsin ruukissa vierailtiin, kun oli matkan varrella.

Omasta puutarhasta laitan vielä muutaman syyskuisen kuvan.

Lilja 'Faith'

Jaloruusu 'Peace'

Lilja 'Dimension'

Lempeää alkanutta syyskuuta!

Nina

Matkamuistoja ja elokuun kukkia

Nyt tulee postaus, jossa ei ole oikein punaista lankaa, vaan väläyksiä vähän sieltä sun täältä.

Palataan vielä hetkeksi Norjan reissuun ja matkamuistoihin.

Jäämeren rannalta keräilin jälleen kiviä ja mukaan lähti myös rantaan ajelehtinut meripolla, joka sai jo jatkoksäittelyn, mutta siitä myöhemmin.

Tromssassa pyörähdin sisustuspuodeissa ja tähdet ovat edelleen heikkouteni.

************************

Sitten kotipuutarhaan.

Kuistilla aloitti kukinnan amaryllis 'Rosado', joka on ollut ulkoruokinnassa koko kesän,

On niin kaunis että!!

Ruusu 'Louise Bugnetin nuput ovat suloisesti punaposkiset, vaikka auetessaan on ihan puhtaan valkoinen.

Punahattukin aloittanut pitkän kukinta-aikansa.

Clematis 'Pink Fantasy'

Mustilan (elimäki) eilisillä Taimipäivillä tuli shoppailtua kaikenlaista + myymälästä ensimmäiset syyssipulat

Vielä on kesää vähän jäljellä, 
joten otetaan siitä ilo irti!

                             
Nina

Hahtuvaisia perhosia

Osallistutaanpas pitkästä aikaa blogihaasteeseen.
Nimittäin Villaa ja lankaa -blogin Reija haastoi tekemään jotakin,
 jossa on mukana villaa. Tässä linkki haasteeseen.

Haastetyöni ovat nämä hahtuvasta tehdyt  perhoset.

**************************

Eilen iltasella ajelimme Pohjois-Valkealaan, 

Orilammen majalle, katsomaan kesäkauden päättäjäisiä, 

joihin  iloulituksen oli tehnyt/suunnitellut tuttavamme. Komeat oli!

Yritin ottaa kuvia ja hauskasti kamerani 'tulkitsi' valoshown.

                                          Nina