Tässä tulikin pitkä paussi blogin päivityksissä, kun yllättäen sairastuin sen verran vakavasti, että lopulta olinkin jo leikkauspöydällä vatsan alueelta.
Syksy on ollut elämäni kamalin ja kivulloisin. Nyt onneksi hankalahko leikkaus jo siis takana ja hiljakseen laahustelen eteenpäin jälkikipujen kanssa. Vielä jonkin aikaa saan odotella lopullista vastausta, mutta oletettavasti kyse ei ole onneksi vakavasta diagnoosista, mutta kyllähän tässä jo ehti kovinkin totiseksi mieltä vetää.
Tällä hetkellä olen melkoisen väsähtänyt, mutta hiljakseen eteenpäin.
Mulla on ollut suurena tukena koko prosessin aikana ihana ystäväni, joka toi leikkauksen jälkeen tämän kauniin tsemppikorun, joten hän ansaitsee tämän maininnan ehdottomasti. Sydänlämmin kiitokseni sinulle!
-Ja äidiltään ihanat pitsineuleiset villasukat, raaskinkohan niitä edes jalkaan laittaa.
Oma perhe; mies ja pojat ovat ilman muuta myös ollut suuri tuki ja turva.
Kiitos, kun olette jaksaneet!
Tänään pohdin, mitä kuvia laittaisin tähän päivitykseen ja napsinkin kuvia talon nurkilta syksyn merkeistä tänä aurinkoisena lokakuun päivänä.
Illat pimenevät jo vauhdilla, kynttilöitä sytyttelen tuikkuihn.
Lämpöä ja iloa syksyynne!
Nina
