Kaikenlaista askarointia

Helmikuun puoliväli.
Erikoisena on jatkunut talvi, plussalla mennään eikä maa roudassa.

Pariksi päiväksi saimme sentään lumipeitteen ja ehdin kuvankin ottamaan siitä ihmeestä.
Nyt se on muisto vain.

Lintuja tykkään kovasti bongailla ja ihmeiden ihme;

 -pihallamme on alkanut vierailla valkoselkätikka!  Ihan vau!!

Punatulkut ovat harvassa, mutta yksi yksilö aina välillä pyörähtää ilonamme.

 Keltasirkkuja ja eri tinttejä sekä pikkuvarpusia käy lintulaudalla paljon.

**************

Kevään keramiikatkin jo alkoivat ja tässä pari syksyn tuotosta.

***************

Kerrottakoon vielä, että meidän Kerttuli täytti vuoden alussa 12 vuotta.

***********************

Muistisairaan äitini sain viimein pysyvään palveluasumiseen ja kotiaan tyhjennellessä löysin vanhan pikkuisen pirttipenkin, jonka muistan olleen pöytänä leikkimökissäni. No nyt se sai uuden tehtävän, kun maalailin sen sopivaksi aiemmin uudistamaani pieneen tuoliin.

Oikein mukavaa 
Ystävänpäivää!

Nina

Lauha tammikuu

Kyllä nyt ilmojen haltiat ovat meille kelit suoneet. Plussalla menty tammikuuta tähän asti. Tänäänkin mittarissa +5,3 astetta. Ei lunta, pikkupakkasilla vain käväisyjä.

Yhtenä aamuna koirien kera lenkillä sain napsittua hieman pakkashuurteisia kuvia.

Puutarhassa näyttää tältä.


















Kivahan se on vielä metsässä samoilla, kun hanget ei esteenä, jos tässä nyt jotakin positiivista ammentaisi.

Läheisellä uimarannalla käytiin ihailemassa maisemaa.

*****************

Sain ystävältä yllättäen kivan joululahjan, nimittäin lintupäiväkirjan tälle vuodelle ja 

johan siihen on bongauksia kirjoiteltukin.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta 2020!

Nina

Jo joulukuu

Niinpä vain loppusyksy hurahti ohitse, etten ehtinyt juurikaan päivittämään blogia.



Muutaman kuvan ehdin kuitenkin tallentaa syksyltä.











































Syksyn keramiikkaryhmässä tein joulunpunaisia kukkasia.




***********************************


Olen järjestellyt muistisairaan äitini asioita ja viimein saanut hänet turvalliseen palvelusumiseen.
Nyt hiukan huilahdan ja muistan blogiani tällä jouluisella päivityksellä.


Pari taatelikakkua olen leiponut odottelemaan jouluvieraita.



















Tuttavalta saadun vanhan mäntyisen lasten tuolin tuunailin uuteen kuosiin kalkkimaalilla ja nyt se somistaa joulua tontun kera. Jospa siihen joskus jokin pikku-ystävä istahtaisi.

Amaryllikset kuuluvat aina jouluihini, tällä kertaa pinkkinä.

Joulusta tulee tänä vuonnaerityisen rauhallinen ja sitä olen toivonutkin.

Oikein hyvää joulua!

Merry Christmas!

Nina 

Lokakuun alkua!

Tulipa pitkä paussi tänne blogistaniaan näin syksyn alkajaisiksi, mutta jospa tässä saisi pienen päivityksen aikaiseksi.

Ruska on ollut ihan huikaiseva kaunis mies(nais)muistiin.



Puutarhaa siivoiltu ja mm. pelargonit ym. muut aremmat purkkiasukit tuli siistittyä viikolla varastoon talvehtimaan.
Pelargoneista napsin kukkavarret maljakkoon.




Kukkasipuleitakin tuli jälleen istuteltua kevättä odottamaan.

Kukkivaakin vielä löytyy puutarhasta;





Konnanmarjoja löytyy valkoisena ja punaisena.








































Muuttolintujen lähtöä on myös tullut seurailtua, hanhiparvia lentelee valtavia parvia.
Meidän alueella on yksi tietty lammikko, johon hanhet suuntaavat välilaskuun ja sieltä seuraava kuva valkoposkista

.

Kuulasta lokakuuta!

Nina

Elokuun satoa

Vielä saimme helteitä tähän elokuun lopulle.

Kesäpaikan kasvimaalla vadelmat jatkavat kypsymistään, perunat odottavat pääsyään kattilaan ja kesäkurpitsankin kasvatusta tuli tänä kesänä kokeiltua

**********

Puutarha lähti uuteen vehreyteen toivottujen sateiden myötä.









Parhaillaan on tarhapäivänliljojen aika olla kukassa.

Loppukesän aurinkoisia päiviä toivotellen

Nina 

Lomalla Pohjois-Norjassa

Viime viikko kuluikin upeissa maisemissa lähinnä Tromssan ja Lofoottien alueilla.

Sanat ja kuvat eivät riitä kertomaan, miten jylhää ja kaunista maasto on tuossa kivassa naapurimaassamme.  Pohjois-Norja on minulle tuttua seutua jo lapsuudesta; -olin 2-vuotias, kun ensimmäisen kerran haistelin jäämeren tuoksuja isäni reppuselässä. Isännän kanssa kihlamatkamme kohdistui pian 40 vuotta sitten juuri Pohjois-Norjaan, jolloin häneenkin tarttui matkakuume näihin maisemiin.

Matkamme alkoi Norjan puolella Tromssasta ja siellä innostuimme menemään maisemahissillä korkeuksiin katsomaan kaupunkia yläperspektiivistä.




































Tromssan kasvitieteellinen tuli jälleen katsastettua ja siellä pionit vasta nyt alkoivat kukintansa.








Lofooteille matka jatkui Tromssasta ihan kelpo keleillä.

Lofoottien yksi nähtävyyksistä; Haukland Beach 

Matkalle mahtui paljon siltoja ja tunneleita

Laskuvesi ryöppyää

Viimeinen Norjan etappimme oli Narvik, jolle johtaa 1,7 km silta

Paluumatka tapahtui Ruotsin Kiirunan kautta

Nina