Katri Helenaa ja Eino-myrskyä

Eino-myrsky sitten vei meidän pihakuusemme. Oli reilut parikymmentä vuotta vanha Serbiankuusi.
Onneksi ei kaatunut taloa kohti vaan tontin rajalle päin.

Kierrätykseen laitoin oksiaan; tein havupallon ja pari kranssia haudoille.

On siinä kohtaa nyt ammottava aukko, mutta katsotaan, mitlä näyttää kesän saavuttua tuo kohta.

 

Viikonlopulla ajeltiin siipan kanssa Imatralle juhlistamaan Katri Helenan 50v-taiteilijajuhlakonserttia. 

Oli kyllä ihana tilaisuus ja esiintyjä varsin suloinen!!! Ihailen Katrin rehtiä omistautumista/rakkautta asiaansa, joka välittyy täydellisesti kuulijalle. Hänen äänessään on ihana persoonallinen 'hymyilevä' sointi, joka on äärimmäisen lohduttava. Laulu kantaa edelleen hyvin ja etenkin puoliajan jälkeen ääni oli täysin avautunut.

Tunnustan, että olen ollut hänen faninsa yli 40 vuotta. On mulla toki muitakin fanitettavia, mutta Katri on ollut kaikista luotettavin.

Sunnuntaina pörrättiin vielä Kuopioon yökylään kuopusta katsomaan. Kauppahalli ja suuret savolaismarkkinat tuli käytyä + toki Ikea.

Pian siirrytään joulukuuhun ja joulun touhut alkavat.
Olen luvannut itselleni, etten tänä jouluna hössötä ja aion pitää siitä kiinni.
Toivon rauhallisia pyhiä.

Tähän loppuun kerron, että mulle kävi ihan hölmö juttu eilisaamuna. Puhelin pirahti ja säpsähdin siihen sillä seurauksella, että putosin sängystä. Löin pääni ja niskani yöpöytään melko pahasti. (Meidän sängystä tippuu 70 cm korkealta.) Makailin koko päivän vaakatasossa ja napsin särkylääkettä. Soitin pojalle, joka valmistuu nyt joululta pelastusopistolta, että onko tällainen vaarallista ja poika kehotti käväsemään päivystyksessä, koska olen voinut saada päänsisäistä verenvuotoa, mutta vielä en ole sinne mennyt eli seuraan tilannetta.

En tiiä nauraako vai itkeä...