Syksy jatkunut lämpimänä, joten puutarhassakin vielä vihertää ja kukoistaa hetken.
Kärhöt 'Ville de Lyon' ja sinivalkoinen 'ex Betina'
Lämmintä syyskuun loppua toivotellen
Nina
Kärhöt 'Ville de Lyon' ja sinivalkoinen 'ex Betina'
Tiukukukka
Ruusut 'Bad Birnbach', 'Peace', 'Fairy' ja 'Aspirin'
Ruukkuasukkina pyramidin muotoinen krysanteemi.
Tiikerinlilja 'Sweet Surrender'
Syyssipulit sain istuteltua maahan.
Meidän kuopukselle annoin oman nurkkauksen kokeilla/luoda japanilaistyylisen alueen. Aika kiva siitä tulikin. Kiviä sammaloitettiin aluksi piimä-sammalsilppuseoksella.
On jotensakin mukavaa, kun huomaa jälkipolvessa rakkauden luontoon ja kasvimaailmaan, uskon sen olevan perintöä jo edesmenneeltä isältäni (k.v.2000), joka oli melkoinen luonnossasamoilija ja omasi taitavan suunnistusvaiston. Ehti opettaa pojillemme maastossa kulkemista ja luonnon kunnioittamista ennen poisnukkumistaan. Juuri yhtenä päivänä pojat intoutuivat muistelemaan papan kanssa metsälammelle tehtyä onkimatkaa eväineen ja kommelluksineen. Isälläni oli muutoinkin kunnioitettavan raittiit elämänarvot, rohkea ja sisukas mies, jonka huumori oli niin, niin hauskaa, kun sille päälle sattui.
Eipä sen puoleen, kyllä meillä nauretaan ja pelleillään edelleen perheen kesken, se oli yksi parhaimmista isäni jättämistä perinnöistä. Pojathan ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelevät ammateissaan, vanhin muutti kotoa jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kuopus vielä tosin odottelee hetken, että tyttöystävänsä valmistuu ammattiinsa myös. Niin se aika rientää ja elämä on jatkunut ihan kivasti ruuhkavuosien jälkeen. Aluksi oli haikeutta, kuinka nopeasti heidän lapsuusaikansa meni ohitse. Koin henkilökohtaisesti niin upeana aikana lasten syntymän ihmeen ja heidän persooniinsa tutustumisen sekä kunnian olla heidän vanhempansa. Innolla olimme tukemassa heidän siivilleen nousemista ja kannustimme, kuten edelleenkin teemme, monissa harrasteissaankin.
Kyllähän minun sukupolveni saattelee lapsensa maailmalle hiukan hellemmin käsin, kuin aikaisempi sodanjälkeinen, monasti tunnelukkoinenkin, sukupolvi teki, joille lapset/vanhemmuus saattoivat olla vain velvollisuus. Jälkipolvi saateltiin mahdollisimman nopeasti ruokakunnasta omilleen, kun oli niin tiukkaa. Se oli yhdenlaista kasvatuksen realismia, mutta onneksi nyt ollaan jo paljon edetty tunnekylmyyden ajoista ja suhde lapsiin rakentuu aivan toisin eväin.
Toivon, että letkeät, leppoisat ja avoimet välit säilyisivät aikuisten lastemme kanssa hamaan tulevaisuuteen ja pojilla olisi jatkossa keskenäänkin hyvät ja välittävät välit. Tämä on ollut meidän perheen peruskasvatusperiaate.
Teille pojille tällaisia terkkuja, kun tänne kurkkaatte;
** olette niin, niin rakkaita!**
Äiti ja vähän iskäkin täällä hempeilee.
Eipä sen puoleen, kyllä meillä nauretaan ja pelleillään edelleen perheen kesken, se oli yksi parhaimmista isäni jättämistä perinnöistä. Pojathan ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelevät ammateissaan, vanhin muutti kotoa jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kuopus vielä tosin odottelee hetken, että tyttöystävänsä valmistuu ammattiinsa myös. Niin se aika rientää ja elämä on jatkunut ihan kivasti ruuhkavuosien jälkeen. Aluksi oli haikeutta, kuinka nopeasti heidän lapsuusaikansa meni ohitse. Koin henkilökohtaisesti niin upeana aikana lasten syntymän ihmeen ja heidän persooniinsa tutustumisen sekä kunnian olla heidän vanhempansa. Innolla olimme tukemassa heidän siivilleen nousemista ja kannustimme, kuten edelleenkin teemme, monissa harrasteissaankin.
Kyllähän minun sukupolveni saattelee lapsensa maailmalle hiukan hellemmin käsin, kuin aikaisempi sodanjälkeinen, monasti tunnelukkoinenkin, sukupolvi teki, joille lapset/vanhemmuus saattoivat olla vain velvollisuus. Jälkipolvi saateltiin mahdollisimman nopeasti ruokakunnasta omilleen, kun oli niin tiukkaa. Se oli yhdenlaista kasvatuksen realismia, mutta onneksi nyt ollaan jo paljon edetty tunnekylmyyden ajoista ja suhde lapsiin rakentuu aivan toisin eväin.
Toivon, että letkeät, leppoisat ja avoimet välit säilyisivät aikuisten lastemme kanssa hamaan tulevaisuuteen ja pojilla olisi jatkossa keskenäänkin hyvät ja välittävät välit. Tämä on ollut meidän perheen peruskasvatusperiaate.
Teille pojille tällaisia terkkuja, kun tänne kurkkaatte;
** olette niin, niin rakkaita!**
Äiti ja vähän iskäkin täällä hempeilee.
Tässä tulikin kaikenlaista tarinaa ja yllättäen hypetystä myös isän/papan muistolle.
Lämmintä syyskuun loppua toivotellen
8 kommenttia:
Kauniisti vielä kukat kukkivat. Halla alkaa kiusata monin paikoin. Kiva kun nuoriso on kiinostunut puutarhasta.
Koskettava postaus ja täynnä viisautta:)
Ihania kukkia myös!
Kiitokset Kirsikka!
Sussi;
Kiva, kun olet samoilla mietteillä.
Ihastuttavat kärhöt ja muut kukkakaunottaret. Toi japanilainen penkki on kuin kirjasta niin tasapainoinen ja kaunis. Kuinka pian piimäkivet olivat vihreinä? Meillä kävi niin kun koirat vielä olivat pihalla kuljeskelemassa, että veijarit nuolivat kaikki piimäämäni turveharkot putipuhtaiksi. Mutta nyt kun ei ole koiria voisi taas kokeilla sitä konstia.
Kaunis japanilainen puutarha! Viisaita ajatuksia ja kasvatusoppeja! Täällä ollaan samoilla mietteillä menty eteenpäin. Mukavaa viikonloppua sinulle!
Kyllä kärhöt on niin kauniita! Ja japanilaisesta penkistä tuli ihana... Viisaita sanoja kasvatuksesta!
Kauniita kuvia, ihana japanilainen puutarha ja viisaita, koskettavia ajatuksia! <3 Allekirjoitan!
Lämmin kiitoksen sanani teille kommentoijat! <3
Lähetä kommentti