Muuttolintuja ja lokakuun kukkia

Ensiksi kiitokset edelliseen postaukseen kommentin jättäneille! Harvoin täällä blogissani sen suurempia filosofointejani kirjoittelen, vaikka mielelläni sitä teenkin live-elämässäni ja paljon ajatuksia vaihdetaan ihan poikain keskenkin, kun on avoimet välit ja helppo jutella aiheesta kuin aiheesta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen upea kirja Pienistä pojista kunnon miehiä oli aikoinaan ja edelleenkin, kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani tässä poikavoittoisessa perheessämme. Sinkkonen muistuttaa myös 'Hellikää lapsianne' ---  

Lokakuu.

Syksy on tullut kylmine öineen. Lehtiä varisee puista. En ole oikein koskaan ollut syksyihminen, mutta  pianhan tunnelma muuttuu, kun alamme valmistautua jouluun ja siitä vain hetki, niin jo vain  on kevät mielessä. Vanhemmiten vuodenajat vahtuvat aina vain nopeammin, mikähän siihen lienee syynä.. 

Sienessä emme kunnolla ehtineet ennen pakkasöitä käydä, mutta mökin ympäristöstä löytyy aina sen verran tatteja, että piirakan voi pyöräyttää. Pohjataikinassa mm. perunahiutaleita makua antamassa ja sienien kumppaneina tällä kertaa kalamata oliiveja.

Käväistiin miehen kanssa piristysretkellä Lahdessa ja moikattiin mm. hiihtäjälegenda Juha Mietoa, joka oli yhdessä tapahtumassa vauhdittamassa markkinahumua. Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin alesta ihanan runkoon vartetun sireenin 'Moskovan kaunotar' ja koristekirsikka 'Brilliantin'.

Oikeastaan täytyy tunnustaa, että mies niiden ostoon tällä kertaa yllytti, alkaakohan hänessä elää myös tämä hortonomian wonderland?!

Kotiinpäin ajaessa pysähdyimme ihastelemaan yhdellä peltoaukeamalla valtavia hanhi- ja joutsenparvia.

Kanervat on jo syksyn silmänilona kuistilla.

Vaikka vielä löytyy kukkijaa puutarhassakin, kuten tämän ihan itse siemenestä kasvattamani 'Koreankärhön' ensimmäiset  kukat, kyllä näitä on odotettu!

Ja syysahramit.

Syksyn iloja toivotellen

Nina